Suomalaisten synnytysten hoito tarvitsee päivitystä, sanoo Turun yliopiston sosiologian dosentti Kaisa Kuurne Turun Sanomissa.
Suomalainen järjestelmä on onnistunut pienentämään tuntuvasti äiti- ja lapsikuolleisuutta viimeisen sadan vuoden aikana. Kuurneen mukaan nykyajan muuttuneisiin tarpeisiin ei kuitenkaan ole havahduttu.
Synnyttäjät haluavat aiempaa enemmän nostaa esiin omat toiveensa synnytysten suhteen, hän huomauttaa.
Samaan aikaan synnytysten hoito kuitenkin yhdenmukaistuu. Synnytysvalmennuksia ja sairaalan tutustumiskäyntejä on karsittu osana terveydenhuollon säästötoimia.
Merkittävimpänä muutoksena Kuurne pitää pienempien synnytysyksiköiden lakkauttamista. Se on hänen mukaansa kaventanut vaihtoehtoja.
– Eri lailla profiloituneita synnytysosastoja tarvittaisiin kipeästi. Pitäisi ymmärtää, etteivät kaikki synnyttäjät ole samanlaisia eikä heitä voi puristaa samaan malliin, Kuurne sanoo.
Synnytysyksiköiden karsimisen myötä yhä useampi joutuu synnyttämään tahtomattaan kotona, matkalla sairaalaan tai ambulanssissa. Sairaalan ulkopuolisten, riskialttiiden synnytysten määrä onkin kasvanut tuntuvasti viimeisen 30 vuoden aikana.
Suomen synnytyssairaalat ovat suuria verrattuna muihin Euroopan maihin.
Kuurneen mielestä mallia Suomeen voitaisiin ottaa muualta Euroopasta. Esimerkiksi Norjassa on matalan riskin synnyttäjille suunnattuja synnytystupamaisia yksiköitä. Iso-Britanniassa taas matalan riskin uudelleensynnyttäjille tarjotaan kotisynnytystä osana julkista terveydenhuoltoa.
– Heidän terveysjärjestelmässään erilaisista synnytystavoista puhutaan neutraalisti tutkimusnäytön pohjalta. Näin synnyttäjä voi itse ammattilaisten kanssa pohtia, mikä synnytystapa olisi hänelle paras, Kuurne kuvailee Iso-Britannian mallia.
Myös neuvolan ja synnytyssairaalan välillä tarvittaisiin tiiviimpää yhteyttä. Vielä 1970-luvulla neuvoloissa oli kätilöitä. Kuurneen mukaan Suomessa synnytykset rinnastetaan muihin päivystysluonteisiin tehtäviin, kun taas muualla raskaus- ja vauva-aika nähdään erityisenä.
Jos Suomen syntyvyyttä halutaan parantaa, on tärkeää, että kielteisiä synnytyskokemuksia olisi mahdollisimman vähän, arvioi Kuurne.