Psykologian lisensiaatti Emilia Suviala käsittelee Helsingin Sanomien mielipidekirjoituksessaan kuolemateknologiaa, jonka ennustetaan olevan lähitulevaisuudessa suurta liiketoimintaa.
Yhdysvalloissa on jo nyt markkinoilla useampia digitaalisen jälkielämän sovelluksia, jotka mahdollistavat keskustelun vainajan datan pohjalta koulutetun tekoälyn kanssa. Kiinassa kuolleiden läheisten avatareilla tehdään miljardibisnestä.
Jollekin keskustelu surubotin tai avatarin kanssa voi asiantuntijan mukaan tarjota merkityksellistä muistelua, toiselle vuorovaikutus voi syventää traumaa.
– Huolestuttavaksi tilanne muuttuu esimerkiksi silloin, kun digitaalinen yhteys ei tue luopumista vaan ylläpitää harhaa kuolemattomuudesta, ikään kuin vainaja olisi edelleen saavutettavissa reaaliaikaisesti.
Kun sureva kohtaa digitaalisesti henkiin herätetyn läheisensä, hänen todellisuudentajunsa voi Suvialan mukaan olla koetuksella.
– Kun surun keskellä oleva ihminen kohtaa sovelluksia, jotka on rakennettu liiketoiminta edellä ja joissa inhimillistä hyvinvointia ei ole asetettu ohjaavaksi periaatteeksi, silloin seuraukset voivat olla ristiriidassa tuen tarpeen kanssa.
Suruteknologiaan liittyvässä keskustelussa tulisi Suvialan mukaan kysyä, rakennetaanko työkaluja ihmisen tueksi vai tullaanko luoduksi järjestelmiä, jotka hyödyntävät hänen haavoittuvuuttaan.
– Surun ympärille rakentuvan teknologian on ansaittava erityinen luottamus. Vaarana on, että teknologia ei auta meitä käsittelemään menetystä, vaan ohittaa sen.
Suviala viittaa mielipiteellään aiemmin Helsingin Sanomissa julkaistuun surubotteja käsittelevään artikkeliin.
