Valko-Venäjä tarvitsee ulkomaisten välittäjien apua, jotta väkivaltaisuudet eivät pahenisi entisestään ja maan kriisi saataisiin ratkaistua, toteaa Atlantic Council -ajatushautomon tutkija Anders Åslund.
Hänen mielestään muun muassa neutraaleina maina pidettyjen Ruotsin, Itävallan ja Suomen ulkoministerit voisivat muodostaa ryhmän sovittelutehtäviä varten.
– Luonnollinen välittäjä olisi korkea-arvoinen eurooppalainen diplomaatti, jolla on kansainvälistä tukea, Åslund kirjoittaa blogissaan.
Valko-Venäjällä mielenosoitukset ja lakkoilut ovat jatkuneet ja demokratialiike vahvistunut. Turvallisuusjoukot hajottivat mielenosoituksia väkivaltaisesti viime viikolla, ja osa mielenosoittajista on turvautunut väkivaltaan poliisia vastaan. Valko-Venäjän opposition mukaan presidentti Aljaksandr Lukašenka väärensi presidentinvaalien tuloksen. Virallisten tulosten mukaan hän sai äänistä 80 prosenttia.
– Valko-Venäjä tarvitsee epätoivoisesti tehokasta kansainvälistä sovittelua. Välittäjän pitää olla kokenut poliitikko, joka tuntee Valko-Venäjän hyvin, mutta ei ole suututtanut Lukašenkaa liian pahasti, Åslund toteaa.
Hänen mukaansa mahdollisia neuvottelijakandidaatteja ei ole kovin paljon, koska EU on vuoroin määrännyt ja vuoroin kumonnut Valko-Venäjän vastaisia pakotteita Lukašenkan 26 vuotta jatkuneella valtakaudella. Myös Yhdysvallat on asettanut maalle pakotteita.
– Euroopan maista Liettualla ja Puolalla on eniten asiantuntemusta Valko-Venäjästä. Liettua ja Puola ovat kuitenkin kritisoineet Lukašenkaa voimakkaasti, minkä vuoksi näiden maiden poliitikot eivät ole parhaita mahdollisia välittäjiä.
– Myöskään Brysselin merkittävillä johtajilla ei näytä olevan merkittävää tietämystä Valko-Venäjän asioista.
Selkeä kandidaatti
Åslundin mielestä Latvian ulkoministeri Edgars Rinkēvičs on yksi selkeä kandidaatti. Rinkēvičs on toiminut ulkoministerinä vuodesta 2011 lähtien.
– Hän on yksi kokeneimmista eurooppalaisista ulkoministereistä. Rinkēvičs on vieraillut monesti Minskissä, ja hän puhuu hyvin venäjää.
Åslundin mukaan kansainvälinen organisaatio toimii monesti hyvänä kehyksenä välitykselle ja sovittelulle.
– Moskova ja Lukašenka eivät arvosta EU:ta, joten Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö (Etyj) voisi olla parempi vaihtoehto tässä tapauksessa. Sekä Venäjä että Valko-Venäjä ovat Etyjin jäseniä.
– Jos taas laajempi ulkoministerien muodostama ryhmä olisi mieluisampi, niin kolme neutraalia maata – Ruotsi, Itävalta ja Suomi – tarjoaisivat varmasti mielellään apuaan.
Åslund korostaa, että välitysprosessi pitää saada käyntiin mahdollisimman nopeasti.
– Hidastelu johtaa helposti väkivaltaan. Yksikään kansallinen oppositio ei pysy yhtenäisenä pitkään.
– Hyvissä ajoin aloitetulla ja tehokkaalla sovittelulla varmistetaan se, että Valko-Venäjä ottaa seuraavat askeleensa oikeaan suuntaan.