Tänään torstaina eduskunnan puhemies Jussi Halla-aho (ps.) ja varapuhemies Paula Risikko (kok.) kertoivat mediatilaisuudessa tietoon tulleista tapauksista, joissa kansanedustajien koteihin on epäillysti tunkeuduttu.
Halla-ahon mukaan tapausten määrä on ”huomattava”. Murtojälkiä ei ole havaittu eikä mitään ole varastettu, mutta asuntoihin oli jätetty tunkeutumisista merkkejä.
Osa tapauksista ulottuu noin vuoden taakse. Osa edustajista havahtui tapahtuneeseen vasta, kun ensimmäisistä epäillyistä tunkeutumisista tiedotettiin kansanedustajille.
Ulko- ja turvallisuuspolitiikan asiantuntija Henri Vanhasen mukaan taustalla voi olla rikollisuutta, yksittäisiin poliitikkoihin kohdistuvaa häirintää tai vainoamista, kotimaisia ääriliikkeitä tai vieraan valtion toimintaa. Kaikki ilmoitetut tapaukset eivät välttämättä edes liity toisiinsa.
– Nyt poliisin tehtävä on erottaa todelliset tunkeutumiset muista havainnoista ja selvittää mahdolliset yhteydet niiden välillä, Vanhanen kirjoittaa viestipalvelu X:ssä.
– Valtiollisen toimijan mahdollisuus on silti otettava vakavasti.
Asiantuntija kiinnittää erityistä huomiota asuntoihin jätettyihin merkkeihin.
– Jos tarkoituksena olisi ainoastaan hankkia tietoa salaa, onnistunut tunkeutuminen pyrittäisiin lähtökohtaisesti salaamaan. Jos käynnistä sen sijaan jätetään tarkoituksella jälkiä, huomatuksi tuleminen voi itsessään olla osa operaatiota. Silloin tiedusteluun yhdistyy psykologinen vaikuttaminen.
Vanhasen mukaan Venäjän turvallisuuspalvelut ovat aiemmin toimineet juuri siten.
– Diplomaattien, virkamiesten ja muiden kiinnostaviksi katsottujen henkilöiden asuntoihin on tunkeuduttu ja käynnistä on jätetty tarkoituksella jälkiä. Se ei todista mitään näiden tapausten tekijästä. Se kertoo, miksi myös vieraan valtion toiminnan mahdollisuus pitää selvittää perusteellisesti.
Pelolle ei saa antaa valtaa
Jos tapaukset paljastuvat vieraan valtion vaikuttamiseksi, olisi asiantuntijan mukaan merkittävää se, että kohteeksi valikoitui eduskunta. Kansanedustajat päättävät Vanhasen mukaan monista asioista, joita kohtaan vierailla valtioilla voi olla voimakkaita intressejä.
– Painostamisen ei tarvitse tarkoittaa yritystä muuttaa yhtä ääntä yhdessä äänestyksessä. Tavoitteena voi olla myös tiedon hankkiminen, verkostojen ja haavoittuvuuksien kartoittaminen tai epävarmuuden synnyttäminen siitä, ulottuvatko poliittisten päätösten seuraukset ihmisen omaan kotiin ja läheisiin.
Asiantuntija peräänkuuluttaa nykyistä avoimempaa keskustelua vieraiden valtioiden harjoittamasta tiedustelusta, vaikuttamisesta ja painostuksesta. Hänen mukaansa suomalaisilla pitäisi olla realistinen käsitys siitä, millaisessa turvallisuusympäristössä Suomi on.
Ennen kaikkea nyt on pidettävä pää kylmänä, Vanhanen painottaa.
– Jos tällaisten tekojen tarkoituksena joskus osoittautuu olevan pelon ja epävarmuuden synnyttäminen Suomessa, juuri sitä vaikutusta niille ei pidä antaa. Vakavat epäilyt tutkitaan, tekijät pyritään selvittämään ja tarvittaessa toimintaan vastataan.
– Suomen päätökset tehdään jatkossakin Suomessa, ilman pelkoa ja painostusta.