Asianajajan tulee olla lojaali päämiehelleen ja puhua totta oikeuskäsittelyssä. Advokaatti kysyi asianajajilta, voiko totuudellisuus tuomarin edessä joskus olla ristiriidassa päämiehen edun ajamisen kanssa.
Suomeksi kysymys on: voiko asianajaja valehdella. Haastateltujen asianajajien mielestä ei voi.
Käytännössä asianajaja tekee Advokaatin mukaan jo toimeksiannon ensi metreillä selväksi päämiehelle, ettei tämä voi myöntää asianajajalle sellaista rikosta, jonka on kiistänyt esitutkinnassa, sillä se edellyttäisi asianajajalta valehtelua.
– Mutta emmehän me asianajajat kerro omia mielipiteitämme, eikä niillä ole mitään merkitystä. Me ajamme päämiehen asiaa. Jotkut eivät osaa ajatella, että tässä riitelevät asiat eivätkä ihmiset, sanoo muun muassa siviilioikeudellisia ja perheasioita hoitava asianajaja Tuulia Pirttilä.
– Päämiehen etu ei ole sama kuin lapsen etu. Lapsen etu pitäisi ottaa aina huomioon, Pirttilä toteaa.
Asianajaja Matti Kunnaksen mukaan asianajajat joutuvat ottamaan asioihin alan ammattilaisen näkökulman, eikä se ole aina sama kuin yleinen etiikka tai matti meikäläisen mielipide. Hänen mukaansa on syytä erottaa teon ja tekijän puolustaminen toisistaan.
– Ei asianajaja tietenkään hyväksy ja puolusta rikollisia tekoja. Oikeusvaltioomme kuuluu kuitenkin vahvasti syyttömyysolettama ja syytetyn oikeus puolustukseen.
Asianajaja Riitta Leppiniemen mukaan ”puolustusasianajajan tulee toimia niin, ettei päämiestä tuomita teoista, joita tämä ei ole tehnyt tai niin, ettei hän saa kovempaa rangaistusta kuin teosta kuuluu saada”.
– Meidän täytyy toimia lain ja hyvän asianajajatavan mukaisesti. Lähtökohtaisesti asianajaja ei voi valehdella oikeudessa, Leppiniemi toteaa.