– Venäjä lisää joukkojensa varustusta ja uhkaa ydinaseiden käytöllä. Pienten naapurimaiden tulee sen takia hakea vahvempien kumppaneiden tukea, jotta niillä olisi sotaa ehkäisevää puolustuskykyä Venäjän mahdollista aggressiota vastaan.
Näin todetaan arvovaltaisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan tuntijoiden ja tekijöiden tuoreessa kannanotossa.
Aamulehdessä ja Svenska Dagbladetissa samanaikaisesti julkaistussa kirjoituksessa perustellaan, että entisaikojen sotilaallisesti liittoutumaton politiikka (”puolueettomuuspolitiikka” tai ”liittoutumattomuus”) ei enää vastaa muuttuneita tarpeita.
– Sekä Ruotsi että Suomi hakevat avoimesti tukea toisiltaan ja useilta Nato-mailta, erityisesti Yhdysvalloilta, asiantuntijat summaavat.
Heidän mukaansa Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyys vahvistaisi Pohjois-Euroopan turvallisuutta.
– Vaikka kokemuksemme ovat erilaiset, monet turvallisuuspolitiikkamme perusedellytyksistä ovat yhteisiä. Olemme toisistamme riippuvaisia, ja yhden linjaratkaisuilla on seurauksia toiselle. Kokemuksissa, näkökulmissa ja ehkä eduissakin on toki myös eroja. Avoin maiden välinen keskustelu auttaa paremmin näkemään nämä erot, kirjoituksessa avataan.
Kirjoittajat muistuttavat Pohjoismaiden ja Baltian muodostavan sotilasstrategiselta kannalta yhtenäisen alueen. Venäjän hyökkäystoimi jotain pohjoismaata tai Baltian maata vastaan koskisi heidän mukaansa väistämättä myös Suomea ja Ruotsia.
Politiikan Venäjän suhteen tulisi kannanoton mukaan olla sotaa ehkäisevää, jotta estäisimme ennalta konfliktien syttymisen.
Omaan kansalliseen puolustukseen panostaminen on kirjoittajien mukaan tärkeää.
– Mutta paras tapa varmistaa, että pelotteemme ehkäisee Venäjän mahdollisia Itämeren alueeseen kohdistuvia sotilaallisia aikomuksia, ja samalla merkittävästi lisätä Suomen ja Ruotsin puolustuskykyä, olisi molempien maiden jäsenyys Natossa.
Uhka Venäjälle?
Kirjoittajat ottavat kantaa usein esitettyihin väitteisiin Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyyden mahdollisista kielteisistä vaikutuksista.
– Toisinaan väitetään, että Ruotsin ja Suomen Nato-jäsenyys merkitsisi perusteellista turvallisuuspoliittisen tilanteen muutosta ja että jännitys Pohjois-Euroopassa kasvaisi sen takia, että Venäjä kokee kasvanutta uhkaa. Tällaiset väitteet ovat todellisuudelle vieraita. Venäjän retoriikan taustalla on mieluumminkin sen halu maksimoida oma sotilaallinen toimintavapautensa kaikissa mahdollisissa tilanteissa.
Kannanotossa todetaan, että ”suuri muutos on jo tapahtunut”.
– Suomen ja Ruotsin jo nyt pitkälle menevä yhteistyö Naton ja yksittäisten länsimaiden kanssa sekä EU:n puolustuspolitiikan kehitys merkitsevät, että liittoutumattomuus ei Moskovan silmissä ole uskottavaa. Sen sijaan Venäjä pitää Suomea ja Ruotsia kiinteänä osana länttä ja ajattelisi todennäköisimmin näin myös konfliktitilanteessa.
Liittoutumattomuus onkin kirjoittajien mukaan muuttunut ”tarkoituksensa vastaiseksi ulkopuolisuudeksi”. Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyys tekisi lännen yhteenlasketusta sotaa ehkäisevästä kyvystä merkittävästi nykyistä suuremman. Tämän todetaan johtavan todennäköisesti Venäjän hetkelliseen ärtymiseen, kun Kreml ymmärtäisi, ettei sillä enää olisi sotilaallista toimintavapautta hyökätä naapurimaihin joutumatta sotaan koko läntistä maailmaa vastaan.
– Jonkin ajan kuluttua Venäjä hyvin todennäköisesti hyväksyisi uuden tilanteen, joka olisi nykyistä huomattavasti vakaampi. On siksi rauhan edun mukaista, että Suomi ja Ruotsi integroituisivat muiden länsimaiden kanssa myös sotilaallisesti.
Puheenvuoron ovat allekirjoittaneet suurlähettiläs ja entinen Ruotsin hallituksen kabinettisihteeri Frank Belfrage, suurlähettiläs ja Ruotsin sotatieteellisen akatemian jäsen Tomas Bertelman, journalisti Yrsa Grüne, muun muassa Suomen Moskovan-suurlähettiläänä toiminut Hannu Himanen, ministeri ja suurlähettiläs Jaakko Iloniemi, Europarlamentaarikko Liisa Jaakonsaari, suurlähettiläs Diana Janse, suurlähettiläs ja tutkija Pauli Järvenpää, suurlähettiläs Johan Molander, valtiotieteen tohtori Jukka Tarkka, ajatuspaja Frivärldin johtaja Katarina Tracz ja filosofian tohtori ja Ruotsin sotatieteellisen akatemian jäsen Mike Winnerstig.
