Talouspolitiikan arviointineuvoston mukaan duhdannekorjattu alijäämä tulee ennusteiden mukaan olemaan lähes puolitoista prosenttia bruttokansantuotteesta vuonna 2019.
– Sitä koskevan tavoitteen (0,5 % BKT:stä) saavuttaminen vaatisi julkisyhteisöjen rahoitusaseman kohentamista noin 2,1 miljardilla eurolla. Jotta hallituksen oma tavoite julkisen talouden tasapainosta saavutettaisiin, tulisi julkisen sektorin menoja pienentää tai tuloja kasvattaa tämän lisäksi 0,3 miljardilla eurolla, neuvosto toteaa.
Hallitusohjelman mukaan julkista taloutta tasapainotetaan asteittain hallituskauden aikana. Kilpailukykysopimuksen vaikutusten kompensoimiseksi toteutettujen veronalennusten vuoksi julkisyhteisöjen rakenteellinen alijäämä kuitenkin kasvoi viime vuonna ja kasvaa edelleen tänä vuonna.
Neuvosto toteaa, että nopean talouskasvun ja laskevan työttömyyden aikana kotimaista kysyntää voimistavalle finanssipolitiikalle ei ole tarvetta.
– Finanssipolitiikan tulisi keskittyä julkisen talouden keskipitkän ja pitkän aikavälin kestävyyden turvaamiseen, arviointineuvosto opastaa.
Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen säästötavoitta arviointineuvosto kuvaa kunnianhimoiseksi.
– Valmistelussa on arvioitu mahdollisia säästöjä, mutta ei riittävästi, miten tavoite voitaisiin uudistuksella saavuttaa. Valinnanvapauslainsäädännössä on osia, jotka pikemminkin kasvattavat kuin vähentävät menoja.
Sote-menojen siirto kunnilta valtiontalouden kehysten sisään voi säästötavoitteiden epäonnistuessa viedä tilaa muilta valtiontalouden menoilta ja jopa vaarantaa kehysmenettelyn uskottavuuden, neuvosto katsoo.
Koulutuspaikkojen määrää pitäisi lisätä
Arviointineuvoston mielestä peruskoulun jälkeistä koulutusta vailla olevien nuorten määrä on huolestuttavan suuri ja työmarkkinatilanne vaikea.
– Oppivelvollisuuden pidentäminen 18 vuoden ikään voisi lisätä toisen asteen tutkinnon suorittaneitten määrää ja vaikuttaa myönteisesti työllisyyteen, neuvosto arvioi.
Korkeakoulujen aloituspaikkojen kasvu pysähtyi vuonna 2000. Koulutus on edelleen hyvin kannattavaa sekä opiskelijoiden että yhteiskunnan näkökulmasta. Koulutustavoitteiden saavuttamiseksi koulutuksen tarjontaa pitäisi kasvattaa erityisesti yliopistoissa.
Arviointineuvoston mukaan strategiseen tutkimusrahoitusmalliin siirtyminen on muuttanut merkittävästi rahoituksen jakautumista tutkimuslaitosten välillä.
– Kilpailu rahoituksesta aiheuttaa tutkimuslaitoksille kustannuksia, joita tulisi arvioida suhteessa strategisen ohjauksen tuomiin hyötyihin.
Arviointineuvosto pitää yliopistojen profiloinnin edistämistä kannatettavana.
– Yliopistojen nykyinen rahoitusmalli ei riittävästi edesauta tämän tavoitteen saavuttamista, joten yliopistojen rakenteellinen kehittäminen vaatisi erillisiä politiikkatoimia.
Innovaatiotoiminnan tuilla on merkittävä vaikutus yritysten tutkimus- ja tuotekehitystoimintaan. Arviointineuvosto kuitenkin huomauttaa, että näiden tukien tuottamat hyödyt valuvat kuitenkin helposti ulkomaille, mikä vähentää tukien yhteiskunnallista kannattavuutta pienelle avotaloudelle.
Talouspolitiikan arviointineuvosto on koottu yliopistojen taloustieteen laitosten ja Suomen Akatemian ehdotusten perusteella. Arviointineuvostoon kuuluu puheenjohtaja ja neljä muuta jäsentä. Neuvoston puheenjohtajana toimii professori Roope Uusitalo.