Kaikki alhaisimmat merijään laajuudet on mitattu viimeisten yhdentoista vuoden aikana.
Jään pienin hetkellinen laajuus, 4,6 miljoonaa neliökilometriä, mitattiin syyskuun 14. päivä. Kaksikymmentä vuotta sitten tämä olisi ollut hyvin poikkeuksellista, mutta nykyilmastossa tämän vuoden merijään peittävyys on tavanomainen.
Pohjoisella jäämerellä merijäätä muodostuu syksyn ja talven aikana ja laajimmillaan jääpeite on maaliskuussa. Kevään ja kesän aikana jääpeite sulaa osittain, ja pienimmillään merijään peittävyys on syyskuussa.
Merijään laajuuteen vaikuttavat myös tuulet ja merivirrat, jotka pakkaavat tai levittävät jääkenttää sekä kuljettavat jäälauttoja lämpimimmille merialueille.
Talvi 2017 oli Jäämerellä keskimääräistä lämpimämpi, joten sekä merijään paksuus että laajuus olivat keskimääräistä alhaisemmalla tasolla sulamiskauden alkaessa.
Ilmastonmuutoksen vaikutuksesta Pohjoisen jäämeren jäänpaksuus on ohentunut ja monivuotisen jään määrä ja laajuus on vähentynyt. Ennen vuotta 2000 merijään vuosittainen pienin laajuus vaihteli 6,2–7,9 miljoonan neliökilometrin välillä. Viimeisen kymmenen vuoden aikana jään laajuus on vaihdellut kuitenkin 5,4–3,6 miljoonan neliökilometrin välillä.
Vuoden 2012 syyskuussa mitattu 3,7 miljoonaa neliökilometriä on koko mittausjakson tähän mennessä mitattu pienin määrä.
Pohjoisen jäämeren jääpeitettä on mitattu tarkasti vuodesta 1979 alkaen.