Tapio Luoma tarkasteli puheessaan ”kotia, uskontoa ja isänmaata” erillisinä käsitteinä, ohi niiden synnyttämien perinteisten mielikuvien, ja pyrki näin pohtimaan, miten tukea myönteistä kansallisuusajattelua.
– Kodin, uskonnon ja isänmaan hyvinvointi ei voi perustua eristäytymiseen, kaunaan, viholliskuviin tai oman erinomaisuuden korostamiseen muiden ihmisten, muiden kansanryhmien tai muiden kansakuntien kustannuksella. Koti, uskonto ja isänmaa on tarkoitettu vuorovaikutukseen muiden kotien, uskontojen ja isänmaiden kanssa. Nyt tarvitaan tällaista tajua suomalaisuudesta ja Suomesta, arkkipiispa sanoi.
Hän muistutti EU-parlamenttivaalien alla, että Euroopan suunnalla on suuri merkitys yksittäisten EU-maiden kansalaisille, myös suomalaisille. Euroopan yhtenäisyyden historiallisena koetinkivenä on pidetty nationalismia, kansallisuusaatetta. Se ei itsessään, identiteettiä rakentavana tajuna omasta kansallisuudesta vielä kuitenkaan ole Luoman mukaan pulmallista. Tietoisuus kansallisuudesta on hänen mukaansa tärkeä osa ihmisen minuutta.
– On arvokasta, että voimme tuntea olevamme nimenomaan suomalaisia. Se auttaa meitä jäsentämään maailmaa ja hahmottamaan paikkamme muiden kansakuntien joukossa. Se yhdistää meitä toisiimme, Luoma sanoi.
Ongelmallista nationalismi alkaa Luoman mukaan olla siinä vaiheessa, kun sen kääntää kansakunnan ja kansalaisten huomion ylikorostuneesti sisäänpäin – kun tärkeäksi nousee vain se, minkä kuvitellaan olevan oman maan ja oman kansan etu.
– Pulmallinen kansallismielisyys katsoo tulevaisuuden sijasta menneisyyteen – ja usein vieläpä sellaiseen menneisyyteen, jota ei koskaan ollut. Se hellii romanttista käsitystä ajasta, joka edustaa kansakunnan kadotettua suuruutta ja kunniaa. Usein siihen liittyy myös halu luoda yksinkertaisempi ja helpommin hallittavissa oleva maailma, jossa ihmisten väliset rajat ovat ehdottomia ja niiden ylittämistä valvotaan tarkasti, hän sanoi.
– Maailmassa, joka on yhä enemmän yhtä, vaikkapa vain viestintäteknologian ansiosta, tällainen ajattelu johtaa eristäytymiseen – jopa haluttomuuteen ja kyvyttömyyteen olla mukana päättämässä omaa aluetta suuremmista, kaikkiin yhteisesti vaikuttavista asioista, Luoma jatkoi.
Arkkipiispa muistutti, että osallistumalla aktiivisesti Euroopan tulevaisuuden rakentamiseen yhdessä muiden maiden ja kansojen kanssa, voi vaikuttaa oman kodin, uskonnon ja isänmaan tulevaisuuteen.