Julkinen tapa puhua nousi esiin työllisyyttä ja osatyökykyisyyttä käsitelleessä Sosten ja kirkon järjestämässä SuomiAreena-paneelissa Kuka kelpaa töihin.
Suomen evankelis-luterilaisen kirkon arkkipiispa Kari Mäkinen on huolestunut siitä, jos vain tuottavasta kansalaisuudesta puhutaan varsinaisena kansalaisuutena ikään kuin tuottavan toiminnan ulkopuolella oleva elämä olisi jotenkin vähäarvoisempaa toimintaa.
– Tällainen puhe murentaa ihmisen itsetuntoa. Ihminen kokee häpeää siitä, jos ei olekaan ihannekansalainen, Mäkinen totesi.
Paneelissa kysyttiin, kenellä on oikeus työhön ja kenen vastuulla tämän oikeuden täyttäminen on. Mäkinen totesi ihmisellä olevan oikeus sellaisiin tehtäviin, joissa tuntee olevansa tarpeellinen.
Hänen mielestään mielekäs paikka on ihmisen oikeus myös silloin, kun voimavarat eivät riitä nyky-yhteiskunnan vaatimuksin mitattuna.
– Työelämässä vaaditaan yhä enemmän osaamista ja kyvykkyyttä. Vain vähän osaamista vaativia tehtäviä on entistä vähemmän, Mäkinen sanoi ja vertasi yhteiskunnan rakentamista tiilirakennuksen rakentamiseen.
– Kun me rakennamme tätä rakennusta, vaadimmeko tiileksi pääsemiseen vain kovatasoisia tiiliä. Ja muodostuuko jonnekin epäkelpojen tiilien kasa. Vai voisiko tätä rakennusta rakentaa sen ehdoilla, millaisia tiiliä on tarjolla?
Työelämän muutoksesta, työllisyydestä sekä yksilön ja yhteiskunnan vastuusta olivat keskustelmassa yrittäjä, psykoterapeutti, LL Tuulamaria Toivanen Yritystä!-projektista, kansanedustaja Lauri Ihalainen, Vantaan apulaiskaupunginjohtaja Jaakko Niinistö, johtaja Kari Jääskeläinen Elinkeinoelämän keskusliitosta sekä lääketieteen tohtori Raija Kerätär.
”Poliittinen tahto vaikuttaa”
Mäkinen muistutti myös eettisistä lähtökohdista hoivapalveluista päätettäessä:
– On kysymys poliittisesta tahdosta, että kiristyvässä taloudessa pidetään kiinni siitä, että keskinäisen huolenpidon järjestelmä ei erottele ihmisiä talouden ja aseman mukaan.
Mäkinen avasi kirkon ja Sosten järjestämän Suuren hoivakeskustelun maanantaina SuomiAreenalla.
Poliittisilla päätöksillä ja yhteiskunnallisilla ratkaisuilla on Mäkisen mukaan vaikutusta myös siihen, miten avun tarpeessa oleva yksilö kohdataan hoivatilanteessa.
– Mitä enemmän palveluista ja niiden parissa tehtävästä työstä puhutaan talouden, tehokkuuden ja säästöjen kielellä, sitä enemmän hoitosuoritteet tehdään nopeasti ja tehokkaasti ja sitä vähemmän on tilaa kahden ihmisen kohtaamiselle.
Mäkinen muistutti, että elämää ei ole vain kaiken aktiivisen, tehokkaan ja toimeliaan keskellä.
Hänen mukaansa elämä on yhtä täyttä, yhtä todellista ja yhtä arvokasta myös tilanteessa, jossa aktiivinen toiminta ei enää ole mahdollista.
– On hyvä pohtia, mitä nämä tilanteet voisivat opettaa meille elämän hauraudesta, murtumisesta, kolhiintumisesta ja luopumisesta.
Suuressa hoivakeskustelussa näkökulmia ja ratkaisuja hoivakysymykseen tarjosivat Mäkisen lisäksi SOSTEn johtaja Anne Knaapi, Esperi Caren toimitusjohtaja Marja Aarnio-Isohanni, Mielenterveyden keskusliiton tutkija Päivi Rissanen, Invalidiliiton pääjohtaja Petri Pohjonen sekä kansanedustaja Ilmari Nurminen.