Verohallinto oli tehnyt päätöksen ilmoitustavasta verotusmenettelystä annetun lain valtuutussäännöksen nojalla. Lain mukaan, jos ilmoitusta ei anneta Verohallinnon määräämällä tavalla sähköisesti, voidaan määrätä laiminlyöntimaksu. Maksu vaihtelee 2 000 eurosta aina 15 000 euroon.
– Päätös ei täytä hallintolain kaikille hallinnon asiakkaille turvattuja oikeuksia hyvään hallintoon, toteaa Maija Sakslin.
Hänen mukaansa valtuutussäännöksen nojalla Verohallinnon määräys, jonka laiminlyöntiin liittyy merkittävä oikeudellinen seuraamus, ei voi rajoittaa tiedonantovelvollisille säädettyä tiedoksiantotapaa vain yhteen eli sähköiseen ilmoitusmenettelyyn.
Asiasta kanteli maaseutuyrittäjä, joka oli todennut rakentamisilmoituksen tekemisen mahdottomaksi, koska sähköiset yhteydet eivät maaseudulla toimineet. Kantelijan mielestä ei voida vaatia, että yrittäjällä on käytössään välineet, joita sähköisten palvelujen käyttö edellyttää.
Verohallinto perusteli apulaisoikeusasiamiehelle rajoitusta sillä, että sähköinen asiointi on yleinen tapa toimia yhteiskunnassa. Sen mukaan asioimista kirjastossa tai verotoimistossa sähköisen ilmoituksen antamiseksi ei voida pitää kohtuuttomana, koska esimerkiksi pohjoisessa terveys- ja koulutuspalveluihin voi olla matkaa satoja kilometrejä.
Lisäksi päätöstä perusteltiin Verohallinnon strategisilla tavoitteilla ja kustannussäästöillä.
Verohallinto ylitti toimivaltansa
– Verohallinnolla on valmiudet ottaa vastaan myös paperisia ilmoituksia, huomauttaa Sakslin.
Verohallinnon yleistä tiedonantovelvollisuutta koskevan päätöksen mukaan tiedot voidaan antaa joko sähköisesti tai lomakkeilla. Myös rakennuttajana toimiva luonnollinen henkilö voi antaa rakentamiseen liittyvät tiedot lomakkeella.
Sakslin toteaa, että oikeusvaltion perusteisiin kuuluva lainalaisuusperiaate edellyttää, että hallinto ei tee julkisen vallan käyttöä koskevia päätöksiä tai muutoin käytä julkista valtaa, ellei tähän ole annettu toimivaltaa lailla.
Verohallinnon määräyksen lainmukaisuuden arviointiin vaikutti se, että ilmoitusvelvollisuuden laiminlyönnistä voi seurata merkittävä maksu.
Sakslin muistuttaa, että suhteellisuusperiaatteen mukaan hallinnon on valittava sellaiset toimintatavat, jotka ovat vähiten rajoittavia tai oikeuksiin puuttuvia.
– Näin erityisesti, jos viranomaisen määräämän velvoitteen laiminlyönnistä seuraa hallinnon asiakkaalle epäedullisia oikeudellisia seuraamuksia.
Palveluperiaatteen mukaan hallinnon menettelyt on järjestettävä asiakkaiden tarpeet huomioon ottaen siten, että asiointi on helppoa ja palvelut helposti saavutettavissa. Viranomaisen on myös turvattava asiakkailleen riittävä valinnanmahdollisuus.
– Velvollisuus asioida vain sähköisesti ei ota huomioon erityisesti pienten yritysten ja yrittäjien mahdollisuuksia toteuttaa velvollisuuttaan, eikä maan eri alueilla toimivien tiedonantovelvollisten yhdenvertaista kohtelua, Sakslin toteaa.