Suomen tiedustelulainsäädäntö astui sopivasti voimaan kyverturvallisuutta koskevan yhteistyön näkökulmasta, arvioi puolustusministeri Antti Kaikkonen (kesk.).
Valtioneuvosto hyväksyi lokakuun alussa periaatepäätöksen Suomen kyberturvallisuusstrategiasta. Siinä asetetaan keskeisimmät kansalliset tavoitteet kybertoimintaympäristön kehittämiseksi ja siihen liittyvien elintärkeiden toimintojen turvaamiseksi.
– Sopivasti kesäkuun alussa astui voimaan Suomen tiedustelulainsäädäntö. Miksi sanon sopivasti? Strategiassa mainitaan, että kansainvälinen yhteistyö on Suomen kyberturvallisuudelle elintärkeää. Suomen etu on tehdä tiivistä yhteistyötä kansainvälisten toimijoiden kanssa monenvälisesti, alueellisesti ja kahdenvälisesti, ministeri Kaikkonen sanoi puhuessaan 231. Maanpuolustuskurssin avajaisissa.
– Kansainvälinen tiedonvaihto kaikkein kovimmista haittaohjelmista liikkuu ainoastaan tiedustelupalveluiden välillä. Uusi lainsäädäntömme mahdollistaa hyväksyttävyytemme ”klubin” jäseneksi.
Käytännössä asiaa hoitaa Puolustusvoimien tiedustelulaitos, joka toimii Suomen ainoana signaalitiedusteluviranomaisena.
Kansainvälisen yhteistyön ohella muita periaatepäätöksen strategisia linjauksia ovat kyberturvallisuuden johtamisen, suunnittelun ja varautumisen parempi koordinaatio sekä kyberturvallisuuden osaamisen kehittäminen.
– Tämä vaatii vahvaa poikkihallinnollista yhteistyötä muun muassa Liikenne- ja viestintävirastossa olevan Kyberturvallisuuskeskuksen ja Puolustusvoimien välillä, ministeri Kaikkonen toteaa.
Kybersota
Euroopan turvallisuustilannetta kuvastaa ministeri Kaikkosen mukaan hyvin se tekijä, että vastakkainasettelu ei rajoitu ainoastaan sotilaallisiin suhteisiin.
– Viime vuosina on puhuttu paljon ”informaatiosodasta”, ”hybridisodankäynnistä” ja ”hybridivaikuttamisesta”, ”poliittisesta sodankäynnistä”, ”kybersodasta” ja niin edelleen.
– Monet näistä uusista ”sotakäsitteistä” ovat ongelmallisia ja osittain yliampuvia – kaikesta turvallisuustilanteen heikkenemisestä huolimatta emme ole tänään lähelläkään sotaa tai sodankäyntiä.
Niiden käsitteiden esiinnousu kuvastaa ministeri Kaikkosen mielestä sitä yllätystä, joka on koettu viimeisen viiden vuoden aikana: suurvaltapolitiikka ja vastakkainasettelu ovat palaamassa kansainvälistä turvallisuusjärjestelmää muokkaaviksi piirteiksi noin kahden vuosikymmenen ”tauon” jälkeen.
– Kybertoimintaympäristöstä on todella kehittynyt yksi uusi inhimillisen toiminnan alue, jonka piirissä toimitaan, rakennetaan sosiaalisia verkostoja, kerätään ja hallinnoidaan varallisuutta sekä edistetään valtioiden intressejä.
– Toisaalta, kybertoimintaympäristö mahdollistaa myös toisiin kohdistuvan haitallisen vaikuttamisen, rikollisen toiminnan – jopa valtiotoimijoiden nollasumma-asetelmaan perustuvan oman edun ajamisen toisten kustannuksella. Tässä mielessä kybertoimintaympäristö ei poikkea laadullisesti fyysisestä ympäristöstä – tai informaatioympäristöstä.
Myös ns. kybersodankäynti on saanut paljon tilaa otsikoissa.
– Itse asiassa, ainakin vuodesta 1993 lähtien – siis yli neljännesvuosisadan ajan – olemme saaneet odottaa kybersotaa tulevaksi.
– Vielä toistaiseksi emme ole nähneet varsinaista kybersotaa kertaakaan, vaikka kybertoimintaympäristössä haitallisen vaikuttamisen yritykset – ja osin myös onnistumiset – ovat lisääntyneet viime aikoina.
Ministeri Kaikkosen mielestä kybertoimintaympäristön haavoittuvuudet ja uhkat pitää ottaa tosissaan.
– Samalla on kuitenkin mielekästä välttää ylenpalttista ”kyber-alarmismia” – jatkuvaa julkisuudessa esitettävää uhkakuvien maalailua. On nimittäin hyvä muistaa, että käytännön kokemukset valtioiden turvallisuutta merkittävästi heikentäneistä kyberhyökkäyksistä ovat varsin rajalliset.
Sotilastiedustelu
Ministeri Kaikkosen mukaan kybertoimintaympäristön merkitys turvallisuus- ja puolustuspolitiikassa kasvaa.
– Kyberkeinojen käyttöä poliittisten päämäärien saavuttamiseksi tämän päivän maailmassa ei voida sulkea pois. Yhteiskunnan digitalisaatio, teknisten järjestelmien riippuvaisuus rajat ylittävistä tietoverkoista sekä järjestelmien keskinäiset riippuvuussuhteet ja haavoittuvuudet altistavat yhteiskuntamme kybervaikuttamiselle.
Suomen ensimmäinen kyberturvallisuusstrategia vuodelta 2013 edellytti, että puolustusvoimat luo kokonaisvaltaisen kyberpuolustuskyvyn lakisääteisissä tehtävissään.
– Sotilaallinen kyberpuolustuskyky muodostuu tiedustelun, vaikuttamisen ja suojautumisen suorituskyvyistä. Lisäksi vuoden 2017 puolustusselonteossa linjattiin kyberpuolustuskyvyn olevan yksi puolustuksemme kehittämisen painopistealueista, ministeri Kaikkonen totesi.
– Tämän tehtävän puolustushallinto ottaa vakavasti. Esimerkiksi tänä vuonna säädetty laki sotilastiedustelusta mahdollistaa tietoliikennetiedustelun. Tietoliikennetiedustelu parantaa viranomaisten edellytyksiä havaita sekä kriittiseen infrastruktuuriin kohdistuvaa kyberkartoitusta että valtiollista kybertiedustelua.