Kriisinhallinnan parlamentaarinen komitea laatii parhaillaan kokonaisvaltaista, yli hallituskausien ulottuvaa kriisinhallinnan tavoitelinjausta.
– Tämä on hyvä mahdollisuus arvioida kansallisia ja kansainvälisiä kokemuksia sotilaallisen kriisinhallinnan haasteista ja onnistumisista. Samalla on syytä pohtia osallistumisemme vaikutuksia, vaikuttavuutta ja periaatteita, toteaa puolustusministeri Antti Kaikkonen (kesk.) Helsingin Sanomien vieraskynä-kirjoituksessa.
Kylmän sodan päättyminen johti länsimaisen sotilaallisen kriisinhallinnan nopeaan kehittymiseen.
– Kriisit Euroopassa, Afrikassa ja muualla maailmassa ovat kolmenkymmenen viime vuoden aikana pakottaneet länsimaat pohtimaan kansainvälisen turvallisuuden käytäntöjä ja toimimaan aiempaa aktiivisemmin, Kaikkonen kirjoittaa.
Kylmän sodan jälkeen monet Euroopan maat lopettivat alueensa puolustamiseen liittyvän suunnittelun, varautumisen ja sotilaallisten kykyjen kehittämisen. Uusi logiikka asevoimien kehittämiseen löydettiin sotilaallisesta kriisinhallinnasta.
Suomen osallistuminen sotilaalliseen kriisinhallintaan on ollut alisteinen Puolustusvoimien päätehtävälle, Suomen sotilaalliselle puolustamiselle.
– Puolustusvoimien olemassaolon ja kehittämisen perusta on Suomeen kohdistuvien sotilaallisten uhkien ennaltaehkäisy ja tarvittaessa niiden torjunta. Näin on jatkossakin, Kaikkonen toteaa.
– Olemme osallistuneet sotilaallisen kriisinhallinnan tehtäviin lukuisissa YK:n, Naton ja EU:n operaatioissa. Olemme näin kantaneet vastuuta kansainvälisestä turvallisuudesta ja auttaneet kriisien kaltoin kohtelemia ihmisiä. Joukkomme ovat saaneet samalla arvokasta kenttäkokemusta.
Kiristynyt turvallisuustilanne ja käynnissä oleva suurvaltakilpailu ovat saaneet monet Euroopan maat tarkastelemaan sotilaallisten kykyjensä kehittämistä uudessa valossa.
– Kriisinhallintaan optimoidut asevoimat eivät sellaisinaan vastaa asevoimille nykyisin asetettuihin vaatimuksiin. Todellisen puolustuskyvyn palauttaminen on monessa Euroopan maassa jo alkanut, Kaikkonen kirjoittaa.
– Jatkuva osallistuminen moniin sotilasoperaatioihin on saanut useat maat tarkastelemaan osallistumista aiempaa harkitummin. Ratkaisuja tehdään punniten muun muassa sitä, miten osallistuminen todellisuudessa vaikuttaa operaation kohdealueeseen. Myös Suomen on syytä toimia näin.
Kaikkosen mukaan uusien sotilasoperaatioiden käynnistäminen ja lisäjoukkojen lähettäminen käynnissä oleviin operaatioihin ei aina takaa parempaa lopputulosta.
– Poliittisten ongelmien ratkaisu voimankäytöllä tai sillä uhkaamalla on erittäin vaikeaa, vaikka muita työkaluja rauhan ylläpitämiseksi on monissa tapauksissa vaikea löytää.
– Kriisinhallintaan osallistumisen arviointi operaatioihin lähetettyjen sotilaiden lukumäärää mittaamalla ei ole mielekästä. Operaatioihin ei pidä osallistua vain lukumääräisten kiintiöiden täyttämiseksi tai Suomen lipun näyttämiseksi. Oleellista on vaikuttavuus.