Koneen hallituksen puheenjohtaja Antti Herlinin mukaan Suomi tekee virheen, jos ilmastotavoitteesta aletaan peruuttaa.
– Suomessa on tähän asti oltu enemmän etujoukoissa kuin jälkijoukoissa, ja se on hyvä. Jos olet etujoukossa, sinä myös muovaat tulevaisuutta. Jos olet jälkijoukossa, sinun vain pakko sopeutua siihen, mitä muut tekevät, Herlin kiteyttää Helsingin Sanomien haastattelussa.
Herlinin mukaan vuoden 2035 hiilineutraaliustavoite tuo Suomelle uskottavuutta kilpailussa ilmastoystävällisestä teollisuudesta. Toisena valttina Herlin pitää uskoa edullisen, puhtaan energian hyvästä saatavuudesta Suomessa.
– Ne rahat, jotka siihen on tarkoitus sijoittaa, ovat jo olemassa. Ja se ei ole valtion rahaa vaan tulevaisuuteen uskovien sijoittajien rahaa, Herlin sanoo.
Suomeen kohdistuu jo tällä hetkellä isoja vihreän talouden investointisuunnitelmia, jotka koskevat niin maa- ja merituulivoimaa, akkutehtaita, vetylaitoksia kuin puhtaan teräksenkin tuotantoa. Viime vuonna ilmoitettujen vihreän siirtymän investointihankkeiden kokonaisarvo on jopa 15-20 miljardia euroa.
– Teollisten investointien määrä lienee suurempi kuin minun elinaikanani on koskaan ollut, Herlin toteaa.
Virheisiinkin voidaan vielä sortua. Suomen luotettavuus investointikohteena perustuu nimenomaan uskoon siitä, että Suomi ottaa vihreän siirtymän tosissaan. Hiilineutraaliustavoitteen lykkääminen heikentäisi Herlinin mukaan Suomen uskottavuutta, muuttaen koko maa tilannetta heikompaan suuntaan.
Kilpailu vihreistä investoinneista on kansainvälistä ja nyt käsillä olevaa muutosta on luonnehdittu uudeksi teolliseksi vallankumoukseksi. Herlin toteaa, että ratkaiseva tekijä on fossiilisiin polttoaineisiin perustuvan elämäntavan muuttaminen. Kilpailussa voittavat valtiot, jotka osaavat ennakoida muutosta. Päättäjien epäröinti heijastuu välittömästi myös sijoittajiin. Ennustettavuuden merkitys on Herlinin mukaan suuri.
– Tämä vihreä siirtymä on niin iso kysymys, että toivon mukaan hallitus ja oppositio eivät riitele tästä seuraavaa neljää vuotta. Tämä voisi olla yhteinen iso haaste, joka yhdistää eikä erota, Herlin alleviivaa.