Kokoomuksen kansanedustaja Antti Häkkänen ottaa Uuden Suomen Puheenvuoro-blogitekstissään kantaa Sanna Marinin (sd.) hallituksen oppivelvollisuusuudistukseen.
– Hyvällä tavoitteella ei pääse kuitenkaan karkuun sitä, että keinoja olisi ollut useita, ja nyt valittu keino (oppivelvollisuusiän pidentäminen ja maksuton toinen aste) näyttää faktojen valossa tarkasteltuna lähes tulkoon huonoimmalta vaihtoehdolta.
Hallitus on perustellut oppivelvollisuuden pidentämistä hyvänä työllisyystoimena, mutta Häkkänen ei ole tästä samaa mieltä.
– Työllisyysvaikutus olematon, kustannukset satoja miljoonia euroja, Häkkänen kirjoittaa.
– Tämän tehottomampaa ja veronmaksajille kalliimpaa keinoa saa etsiä. VM (Valtiovarainministeriö) laskee oppivelvollisuuden pidentämisen tuovan 1600 työllistä lisää vuonna 2029. Siis vuosikymmenen lopussa vasta? Oppivelvollisuusiän pidentäminen maksaa 129 miljoonaa euroa vuodessa, eli 1,1 miljardia euroa vuoteen 2029 mennessä. Vuoteen 2065 mennessä luvataan 15 000 työllistä oppivelvollisuusiän pidentämisellä. Hintalappu tuohon mennessä tarkoittaa 5,8 miljardia euroa.
Kokoomusedustajan mukaan todelliseen ongelmaan kohdistuu vain noin 9-10 prosenttia kuluista.
– Oppivelvollisuusiän pidentämisen 129 miljoonan euron vuotuisesta hintalapusta vain 14 miljoonaa kohdistuu itse ongelmaan: oppimisen tukeen ja apuun. Noin 115 miljoonaa euroa menee opintonsa keskeyttävien kannalta hukkaan. 72,8 miljoona euroa menee oppimateriaaleihin ja 42 miljoonaa euroa menee koulumatkoihin. Siis lähes 90% lisäkuluista menee koulumatkoihin, oppikirjoihin ja muihin oheiskuluihin. Näiden rahakohteiden vaikutus opintojen keskeyttämiseen on hallituksen omien selvitysten mukaan lähes olematon.
– Tätä ei voi liikaa korostaa: 115 miljoonaa euroa vuodessa – vuosikymmenen aikana miljardi euroa – menee hukkaan. Tämän hankkeen pääasiallinen vaikutus opintoihin saataisiin aikaiseksi tuolla 14 miljoonalla eurolla. Sen voisi vaikka helposti tuplata ja laittaa 28 miljoonaa euroa yksilölliseen tukeen niille nuorille, jotka apua tarvitsevat. Kohdentamalla rahat itse ongelman hoitamiseen, nuoret hyötyisivät ja vältyttäisi lähes 100 miljoonan euron veronkiristyksiltä ja ostovoiman leikkauksilta.
Viime hallituksen aikana toteutettu oppimateriaalilisä auttaa Häkkäsen mukaan jo nyt pienituloisia.
– Oppimateriaalilisällä pienituloiset saavat jo nyt avun. Hyvätuloisten kirjojen maksaminen on rahan tuhlaamista, Häkkänen toteaa.
– Ammattikoulutuksessa, jossa pääosa opintojen keskeyttämisistä tapahtuu, materiaalikulut kolmen vuoden opintojen ajalta ovat keskimäärin 400 euroa. Taloudellista tukea oppimateriaalilisän muodossa voi jo nykyisin saada tutkinnon aikana 1400 euroa. Oppimateriaalikulut voidaan siis jo nykyisin kattaa kokonaan oppimateriaalilisällä. Jos sosiaaliturvaa halutaan antaa vain sitä tarvitseville, niin vastaus on jo olemassa: oppimateriaalilisä.