Tiede- ja kulttuuriministeri, keskustan puheenjohtajaksi pyrkivä Annika Saarikko on sitä mieltä, että Suomen työmarkkinat ovat liian jäykät tämän ajan tarpeisiin.
– Jähmeät järjestörakenteet ja vastakkainasettelut työnantaja- ja työntekijäpuolelta hallitsevat työelämän kehittämistä liikaa, Annika Saarikko kirjoittaa tänään tiistaina julkaistussa poliittisessa ohjelmassaan ”Keskusta – Siellä sykkii elämä”.
Saarikko toteaa, että ay-liike ja työnantajaleiri ovat edunvalvojia ja niiden tehtävänä on valvoa saavutettuja etuja ja vahtia omia oikeuksiaan.
– On päivänselvää, että suomalaisen työelämän kehittämistä ei voi jättää vain niiden harteille. Työelämän muutosten pitää lähteä ihmisten ja perheiden tarpeista, yhteen sovittaen niitä talouden ympäristön muutoksiin niin että työpaikat pysyvät ja niillä jaksetaan. Tämä ei ole sodanjulistus kolmikannalle, Saarikko lisää.
– Mutta tämä on muistutus siitä, että valtio on viime kädessä vastuussa maamme kilpailukyvystä sekä ihmisten hyvinvoinnista. Sitä vastuuta emme voi väistää.
Paikallista sopimista laajennettava järjestäytymättömiin
Saarikon mielestä työpaikoille tarvitaan enemmän paikallista sopimista. Saarikko toteaa, että työlainsäädäntö ja työehtosopimukset antavat sopimiselle raamit.
– Viime vuosina muutos on mennyt monilla aloilla hyvään suuntaan. Silti paikallisia toisin sopimisen mahdollisuuksia tulisi laajentaa kaikilla, niin järjestäytyneillä kuin järjestäytymättömilläkin työpaikoilla, Saarikko linjaa.
Se edellyttää hänen mukaansa työpaikan yhteistä näkemystä, jossa henkilökunta saa aidosti äänensä kuuluviin.
– Samalla on tarpeen poistaa yhdenvertaisuusongelmia, joita on järjestäytymättömien ja järjestäytyneiden yritysten kesken. Työnantajaliittoon kuulumattomat, pääosin pienet yritykset eivät voi sopimisen kieltojen vuoksi käyttää niitäkään paikallisen sopimisen mahdollisuuksia, joita työehtosopimukset antavat, Saarikko toteaa.
Saarikon mukaan paikallinen sopiminen ei tarkoita yleistä työehtojen heikentämistä, vaan ketteryyttä ja sopeutumiskykyä ja työpaikan osapuolten tarpeiden huomioimista.
– Samalla kun paikallista sopimista helpotetaan, tulee olla riittävät keinot seurata sopimista ja tarvittaessa puuttua epäoikeudenmukaisuuksiin. Lisäksi on tarpeen lisätä niin työnantajien kuin työntekijöiden edustajien valmennusta ja koulutusta paikallisen sopimisen hyvistä toimintamalleista.
Ansioturva kaikille, porrastus selvitettävä
Saarikon mielestä ansiosidonnainen työttömyysturva kuuluu kaikille työntekijöille.
– Työttömyyskassaan kuulumattomien väliinputoajien tilanne täytyy ratkaista. Samalla on arvioitava etuuden tasoa ja kestoa.
Kiireisin parannus sosiaaliturvaan tarvitaan Saarikon mukaan itsensätyöllistäjien ja yksinyrittäjien osalta. Myös ansiosidonnaisen työttömyysturvan porrastamisen mahdollisuus ja vaikutukset on hänen mielestään selvitettävä.
Saarikon mielestä kaikista vaikeimmassa asemassa olevien perusturvaa on voitava kohentaa ilman, että sillä on heijastusvaikutuksia muihin etuuksiin.
– Kytkös perusturvan ja ansiosidonnaisen turvan väliltä tulee purkaa. Pidän tätä kytköksen purkamista kohtuullisena ja oikeudenmukaisena, jotta kaikki rahat eivät etuuksien tasoa parannettaessa uppoa ansiosidonnaisiin. Mikäli kytkös säilyy, pienimpien etuuksien tasokorotus on vaikeaa, Saarikko toteaa.
Leikkaukset ja veronkorotukset minimoitava
Julkisesta taloudesta Saarikko toteaa, että siinä on ammottava kestävyysvaje.
– Ilman toimenpiteitä on näköpiirissä synkentyvä velkakierre ja ylivelkaantuneen maan pakkopaita. Sellaista perintöä emme voi jättää.
Saarikon mukaan talous ei tasapainotu itsekseen.
– Kansakuntana meidän pitää tänään luopua joistakin mielihaluista, jotta voisimme huomenna entistä paremmin. Kavahdan kuitenkin ajattelua, että taloutta vakautettaisiin kurjistavilla ja eriarvostavilla leikkauksilla tai entisestään surkastuttavilla veronkorotuksilla. Työkalupakista ei voida näitäkään keinoja sulkea pois, mutta niiden tarve on minimoitava.
Saarikon mielestä kaksi tärkeintä keinoa julkisen talouden vahvistamiseksi ovat työllisyysasteen kohottaminen ja julkisten menojen kasvun hillintä.
– Rehellistä on kuitenkin kertoa ääneen, että vaikka onnistuisimme hyvin, niin elvytysvaiheen jälkeen tarvitaan jossain määrin myös säästöjä ja verojen korotuksia.
”Leimaamme itse itsemme takinkääntäjiksi”
Saarikon mukaan puolueena keskusta on sovinnontekijä.
– Olemme omaleimaisia arvoissamme ja itsepintaisia tavoitteissamme – mutta aina valmiita rakentamaan siltoja ja kantamaan vastuuta.
Hän toteaa, että keskustassa on käytetty paljon energiaa sen pohtimiseen, kuinka puolue saattaa taipua ensiksi yhteistyöhön oikeiston ja sitten vasemmiston kanssa.
– Melkein leimaamme itse itsemme takinkääntäjiksi kumppaneiden vaihduttua. Minusta se on turhaa. Kyky sovittaa yhteen näkemyksiä on keskellä olemisen vahvin voima. Tämä on ollut myös vahvan kuntapuolue-keskustan menestyksen tae. Kyky yhteistyöhön ei ole linjattomuutta, Saarikko päättelee.
Hänen mukaansa ilman maltillista, keskustalaista yhteistyöpolitiikkaa Suomen olisi ollut mahdotonta selvitä köyhyydestä, sodista ja jälleenrakennuksesta.