Euroopan parlamentin jäsen Anneli Jäätteenmäki (kesk.) kirjoittaa blogissaan EU-maiden koetuksella olevasta luottamuksesta.
”Suomi ja Baltian maat ovat kärsineet pakotteista ja markkinoiden sulkeutumisesta ankarasti. Ymmärrämme kuitenkin, että EU:n voima on yhtenäisyydessä. EU:n uskottavuus on julistusten lisäksi konkreettisissa toimissa”, Anneli Jäätteenmäki toteaa.
Hän pohtii ajan näyttävän, miten britit pärjäävät ilman Euroopan unionia.
”Varmaankin jollain tavalla. Aurinko nousee ja laskee, kauppa käy ja englanti on edelleen maailmankieli”.
Suomella ja Baltian mailla ei hänen mukaansa ole yhtä suurta toimintavapautta, vaan meidän vahvuutemme on yhteistyössä ja ketterässä reagoinnissa maailman muutoksiin. Hän katsoo, että Suomen paikka on päättävien pöydässä.
”Se, että sulkisimme itsemme vapaaehtoisen, rauhanomaisen ja jokaisen jäsenen hyvinvointia parantamaan pyrkivän yhteisön ulkopuolelle, on kaukaa haettu ajatus”, Jäätteenmäki toteaa.
Vakavasti otettavan EU-kriitikon täytyy hänen mukaansa pystyä vastaamaan, mikä olisi nykymuotoisen unionin vaihtoehto.
”Kun haukumme unionia, katsomme samalla peiliin. Suomi on ollut maailman vauraimman, ja puutteistaan huolimatta demokraattisen, klubin jäsen yli kaksikymmentä vuotta. Olemme jo vanha jäsenmaa”.
Vastuutaan ei voi mepin mukaan paeta, eikä entiseen pysty palaamaan – nostalgia ja haikea muistelu ovat hänen mukaansa mainioita asioita populaarimusiikissa, mutta politiikan suuntaviivoiksi ne eivät sovellu.
Jäätteenmäen mukaan on tosiseikka, että Suomi ja useimmat suomalaiset ovat hyötyneet jäsenyydestä.
”Pienen, avoimen, viennistä riippuvaisen maan, jossa on erittäin vahva ja tehokas hallinto, taitavat virkamiehet, syvälle juurtuneet demokraattiset perinteet, hyvin korkea koulutustaso sekä vapaa ja riippumaton moniääninen media, kannattaa osallistua eurooppalaiseen lainsäädäntöyhteistyöhön”.
”Suomen vahvuus on kompromissitaidossa ja loppuun asti viedyissä neuvotteluissa, joiden lopputulosta myös kunnioitetaan. Meidän nyrkkimme on kuitenkin niin pieni, että harva huomaisi sen lyömistä pöytään. Vielä heikommin ääni kuuluisi klubin ulko-ovea hakatessa”, hän kirjoittaa.
”Äänimäärämme hukkuvat virhemarginaalien sisään. Siitä huolimatta meitä kuunnellaan ja pystymme vaikuttamaan asioihin, usein kokoamme enemmän”.