Ihmiset ovat pitkään uskoneet koirien syljen terveysvaikutuksiin. Antiikin Egyptissä koiria käytettiin lääketieteellisten hoitojen apuna, sillä nuolaisujen uskottiin parantavan vammoja ja tauteja.
Muun muassa fidžiläiset kalastajat ovat pitkään antaneen koirien nuolla haavojaan. Myös ranskan kieleen on vakiintunut sanonta, jonka mukaan ”koiran kieli on lääkärin kieli”.
Käytäntö on perustunut osittain uskoon, jonka mukaan koirien suussa on runsaasti desinfioivia, antimikrobisia ainesosia.
Massive Science -sivuston mukaan näillä väitteillä on myös tieteellinen perusta, sillä haavat parantuvat nopeammin suun limakalvoilla. Kun ihmisen sylkeä laitetaan haavaan, sen on osoitettu parantuvan nopeammin.
Veden lisäksi syljessä on muun muassa erilaisia entsyymejä ja muita ainesosia, jotka torjuvat infektioita. Ne myös edesauttavat paranemisprosessia vauhdittamalla uusien ihosolujen siirtymistä haava-alueelle.
Samoja hyötyjä on myös koirien syljessä. Tuoreen tutkimuksen mukaan labradorinnoutajien ja beaglekoirien syljessä oli bakteerien solukalvoja tuhoavia peptidejä.
Koirissa piilee myös ihmisille vahingollisia bakteereita ja viruksia
Aihe kaipaa edelleen lisätutkimusta, sillä ihmisten ja koirien syljen mikrobeista vain noin 16,4 prosenttia on samoja.
Koirat toisaalta nuolevat hyvin monenlaisia kohteita. Suurin osa syljen mikrobeista on harmittomia niin koirille kuin ihmisillekin.
Koirat kantavat myös lukuisia bakteereita ja viruksia, jotka voivat sairastuttaa ihmisiä. Näitä ovat muun muassa rabies eli vesikauhu, norovirus, pasteurella, salmonella ja kampylobakteeri.
Suurin osa tautitapauksista on silti aiheutunut pureman tai ulostekosketuksen kautta. 70-vuotias amerikkalaisnainen sairastui vuonna 2016 bakteeri-infektioon, jonka arvioitiin olleen peräisin italianvinttikoiran suusta. Tämänkaltaiset tartunnat ovat silti melko harvinaisia.
Nykykäsitys siis on, että koiran sylkeen ei tarvitse suhtautua liiallisella varovaisuudella. Avohaava- ja limakalvokosketusta on silti syytä välttää.