Amnestyn uusi raportti osoittaa, että moni murha ja katomainen olisi voitu estää. Myös Suomen tulisi nostaa ihmisoikeuspuolustajien tukeminen yhdeksi kansainvälisen ihmisoikeuspolitiikan prioriteeteistään.
Amnestyn uudessa raportissa murhattujen ihmisoikeuspuolustajien ystävät, perheenjäsenet ja kollegat kertovat murhattujen tai kadonneiden läheistensä kohtaloista. Moni uhri oli toistuvasti anonut suojelua viranomaisilta, mutta pyyntöihin ei oltu vastattu. Tekijöitä ei ole saatu vastuuseen, mikä johtaa rankaisemattomuuden kulttuurin vahvistumiseen.
Amnestyn raportissa todetaan, että viranomaiset olisivat voineet estää monta ihmisoikeuspuolustajiin kohdistunutta hyökkäystä.
Hyökkäysten määrä kasvussa
YK:n yleiskokous antoi tunnustusta ihmisoikeuspuolustajien tärkeälle työlle jo vuonna 1998, kun se hyväksyi ihmisoikeuspuolustajia koskevan julistuksen. Ihmisoikeustyöstä on sittemmin tullut entistä vaarallisempaa: tuhansia ihmisoikeuspuolustajia on tapettu tai tahdonvastaisesti kadonnut viimeisen kahden vuosikymmenen aikana.
Front Line Defenders -järjestön mukaan vuonna 2016 murhattiin 281 ihmisoikeuspuolustajaa. Murhattujen määrä on lisääntynyt lähes kolmanneksella edelliseen vuoteen verrattuna.
Amnestyn mukaan tosiasiassa luku on luultavasti korkeampi, sillä viranomaiset eivät tavallisesti rekisteröi ja kerää tietoja erityisesti ihmisoikeuspuolustajiin heidän työnsä takia kohdistuvista hyökkäyksistä.
Hyökkäysten taustalla on monia eri motiiveja. Jotkut joutuvat hyökkäyksen kohteeksi ammattinsa tai aktivisminsa takia. Toiset ihmisoikeuspuolustajat kohtaavat väkivaltaa sekä työnsä että identiteettinsä takia.
Erityisen suuressa vaarassa ovat esimerkiksi ihmisoikeuspuolustajat jotka ovat naisia, LHBTIQ-ihmisiä, seksityöläisiä, sekä alkuperäiskansojen tai muiden vähemmistöjen jäseniä. Osa hyökkäyksistä tapahtuu konfliktien, järjestelmällisen rikollisuuden tai väkivaltaisuuksien yhteydessä.
– Vaikka hyökkäysten motiivit vaihtelevat, niitä yhdistää halu vaientaa ihmiset, jotka vastustavat epäoikeudenmukaisuutta ja haastavat vallanpitäjien aseman, kertoo Amnesty Suomen osaston ihmisoikeuspuolustajatyön asiantuntija Anu Tuukkanen.
Amnestyn mukaan hyökkäysten ja uhkausten tutkimatta ja rankaisematta jättäminen heikentää oikeusvaltiota. Rankaisemattomuuden kulttuuri viestittää, että ihmisoikeuspuolustajien kimppuun voi hyökätä ilman seuraamuksia.
– Vastuu ihmisoikeuspuolustajien turvallisuudesta on valtioilla. Myös Suomi voi tukea ihmisoikeuspuolustajia muualla maailmassa toimeenpanemalla tehokkaasti EU:n ihmisoikeuspuolustajia koskevia suuntaviivoja ja omaa ihmisoikeuspuolustajien tukemista koskevaa ohjeistustaan, järjestö toteaa.
Anu Tuukkasen mukaan tehtävää on myös kotimaassa.
– Suomalaiset ihmisoikeuspuolustajat ovat viime vuosina joutuneet ahtaalle muun muassa vihapuheen takia. Viranomaisten täytyy ottaa esimerkiksi aktivisteihin ja toimittajiin kohdistuva vihapuhe ja häirintä vakavasti.