– Rangaistusvangit ahdetaan junissa pieniin tiloihin, joissa ei ole ilmastointia, ei luonnonvaloa, vain vähän vettä ja vain harvoin mahdollisuus päästä wc:hen. Matka saattaa kestää reilusti yli kuukauden ja vangit joutuvat tuhansien kilometrien päähän perheistään, kertoo Amnesty Internationalin Eurooppa ja Keski-Aasia -yksikön varajohtaja Denis Krivoshejev.
– Venäjän viranomaisten täytyy lopultakin päästä eroon GULAGin perinnöstä. Tällaiset käytännöt on lopetettava ja viranomaisten pitää varmistaa, että vankeja kuljetetaan oloissa, jotka täyttävät kansainvälisen oikeuden ja normien asettamat vaatimukset, hän sanoo.
Tyypillisesti vankeja kuljetetaan vankivaunuissa, joista monet ovat peräisin neuvostoajalta. Jokaiseen ikkunattomaan vaunuosastoon ahdetaan vähintään kaksitoista vankia matkatavaroineen. Normaalissa matkustajajunassa tämän kokoisessa osastossa nukkuu neljä ihmistä.
Eräs vanki kuvasi matkaansa, jonka aikana hän jakoi vaunuosaston yli kahdentoista muun vangin kanssa neljän päivän ajan. Kaikkiaan matka kesti viisi ja puoli viikkoa.
”Matkustimme Samaraan neljä päivää ilman nukkumapaikkoja, niissä vaatteissa, jotka meillä oli lähtiessä päällä, ilman mitään. Meille ei annettu mahdollisuutta edes harjata hampaita. Lämpötila oli 40 °C eikä vesisäiliössä tai wc:ssä ollut vettä.”
Lain mukaan vankien pitäisi kärsiä rangaistuksensa lähellä kotia. Tästä huolimatta suurin osa vangeista, etenkin naiset, kärsivät rangaistuksensa tuhansien kilometrien päässä kodeistaan ja perheistään.
Venäjän federaation vankeinhoitolaitos on saanut neuvostoaikojen GULAG-järjestelmältä perinnökseen vankisiirtoloiden verkoston. Monet laitoksista sijaitsevat entisten työleirien paikalla kaukaisissa, harvaan asutuissa osissa Venäjää. Siksi vankeja pitää kuljettaa todella pitkiä matkoja, usein jopa 5000 km. Tämä tekee perheenjäsenten vierailut erittäin vaikeiksi. On tavallista, että matkat kestävät kuukauden tai jopa pidempään.
Venäjän 760 rangaistuslaitoksesta vain 46 on tarkoitettu naisille. Siksi juuri naiset joutuvat kärsimään pitkistä kuljetuksista miehiä todennäköisemmin.
Eristyksissä ja lain suojan ulkopuolella
Venäjän federaation vankeinhoitolaitos käsittelee kaikkea vankien kuljetuksiin liittyvää tietoa äärimmäisen salaisesti. Vangit, heidän perheensä tai asianajajansa eivät saa tietoa matkan päämäärästä ennen kuljetusten alkamista.
– Näiden pitkien matkojen aikana vangeilla ei ole mahdollisuutta olla yhteydessä ulkomaailmaan eivätkä viranomaiset suostu paljastamaan olinpaikkaa. Vangit katoavat viikkojen tai jopa kuukausien ajaksi, sanoo Denis Krivoshejev.
Muiden ihmisoikeusjärjestöjen tiedot tukevat Amnestyn raportin löydöksiä.
– Vankien huono kohtelu kuljetusten aikana on vakava ongelma, jonka myös me olemme havainneet Venäjä-työssämme, sanoo Human Rights Watch -järjestön Tanja Lokshina.
Amnesty International vaatii yhdessä Human Rights Watchin ja venäläisten ihmisoikeuspuolustajien kanssa Venäjän hallitusta uudistamaan vankien kuljetusjärjestelmän ja lopettamaan vankien huonon kohtelun.