Ihmisoikeusjärjestö Amnesty Internationalin raportin mukaan palmuöljyn tuotannossa tapahtuu vakavia ihmisoikeusloukkauksia. Jopa kahdeksanvuotiaita lapsia on pakotettu tekemään töitä vaarallisissa olosuhteissa.
Amnesty tutki maailman suurimman palmuöljyn tuottajan singaporelaisyritys Wilmarin plantaaseja Indonesiassa. Wilmar tuottaa palmuöljyä yhdeksälle globaalille suuryritykselle, jotka ovat AFAMSA, ADM, Colgate-Palmolive, Elevance, Kellogg’s, Nestlé, Procter & Gamble, Reckitt Benckiser ja Unilever.
Amnestyn mukaan yritykset näyttävät sulkevan silmänsä niiden hankintaketjuissa tapahtuvalta työntekijöiden hyväksikäytöltä.
– Colgaten, Nestlén ja Unileverin kaltaiset jättiyritykset vakuuttavat kuluttajille, että niiden tuotteissa käytetään eettisesti kestävää palmuöljyä. Raporttimme kuitenkin osoittaa niiden hankkivan palmuöljyä oloista, jotka ovat kaikkea muuta kuin kestäviä ja eettisiä. Suuret brändit hyötyvät vastenmielisistä ihmisoikeusloukkauksista. Havainnot ovat järkyttäviä kuluttajille, jotka pyrkivät tekemään kestäviä valintoja ostamalla eettisinä markkinoituja tuotteita, Amnestyn oikeudellinen asiantuntija Mikko Aarnio sanoo.
Lapsityövoimaa ja vaarallisia torjunta-aineita
Amnesty haastatteli raporttiaan varten 120 ihmistä, jotka työskentelevät Wilmarin kahden tytäryhtiön ja kolmen alihankkijan plantaaseilla Sumatralla ja Kalimantanissa Indonesiassa. Tutkimukset paljastivat lukuisia ihmisoikeusloukkauksia.
Plantaaseilla työskenteleviä naisia oli pakotettu tekemään pitkää päivää uhkailemalla heitä. Heille maksettiin alle minimipalkan, pahimmissa tapauksissa vain 2,5 dollaria päivässä. Jopa 8-vuotiaat lapset tekivät fyysisesti raskaita töitä vaarallisissa olosuhteissa.
Työntekijöillä oli vakavia vammoja myrkyllisestä parakvatti-torjunta-aineesta, jota plantaaseilla käytetään, vaikka Wilmar sekä esimerkiksi EU ovat kieltäneet sen käytön.
Työntekijät pakotetaan tekemään pitkää päivää asettamalla epärealistisen korkeita tavoitteita, jotka vaativat usein fyysisesti hyvin raskasta työtä, kuten hedelmien poimimista 20 metriä korkeista puista. Työntekijät saattoivat kärsiä kovista kivuista, kun he olivat yrittäneet saavuttaa näitä tavoitteita.
Wilmar myönsi, että sillä on työntekijöihin liittyviä ongelmia. Palmuöljyn tuottamisen eettisyyttä seuraava Kestävän palmuöljyn yhdistys RSPO on luokitellut Amnestyn raportissa tutkituista viidestä tuottajasta kolmen palmuöljyn kestäväksi kaikista ongelmista huolimatta. Elin perustettiin vuonna 2004, jotta palmuöljyn tuotantoketjuista paljastuneet lähinnä ympäristöongelmiin liittyneet skandaalit saataisiin loppumaan.
– Yritykset käyttävät RSPO:n sertifikaattia suojanaan välttääkseen tarkemman huolellisuuden ja hankintaketjun tutkimukset. Nämä yritykset esittelevät paperilla vahvoja vastuullisuuskäytäntöjään, mutta yksikään niistä ei kyennyt osoittamaan, että ne olisivat tunnistaneet Wilmarin tuotantoketjuun liittyvät ilmeiset riskit, Aarnio sanoo.
Amnesty jäljitti yhdeksän globaalia yritystä, jotka käyttivät Willmarin palmuöljyä. Yrityksistä seitsemän vahvisti ostavansa palmuöljyä Wilmarin plantaaseilta Indonesiasta. Vain Kellogg’s ja Reckitt Benckiser suostuivat antamaan minkäänlaista yksityiskohtaisempaa tietoa siitä, missä tuotteissa tätä palmuöljyä käytettiin.
Yksikään yrityksistä ei kieltänyt, että ihmisoikeusloukkauksia tapahtuisi. Ne eivät myöskään osoittaneet toimia, joilla Wilmarin työntekijöiden oikeuksia olisi pyritty parantamaan.
Yritykset salaavat, missä tuotteissa kyseenalaisesti tuotettua palmuöljyä käytetään. Amnesty vaatiikin niiltä läpinäkyvyyttä tuotantoketjujen eettisyydestä. Asiakkailla on oikeus tietää, miten kauppojen hyllyiltä löytyvien tuttujen tuotteiden raaka-aineet on tuotettu.
Ihmisoikeusjärjestön mukaan naistyöntekijöihin kohdistuu syrjiviä käytäntöjä. Heille ei tarjota pysyviä työsuhteita tai sosiaaliturvaa, kuten terveysvakuutusta tai eläkettä.
Amnesty löysi myös pakkotyöksi laskettavia tapauksia. Naisia on myös kiristetty tekemään töitä uhkaamalla heitä palkkojen maksamatta jättämisellä tai palkan pidättämisellä. Naistyöntekijät altistuvat myös vaarallisille kemikaaleille.
Indonesiassa on vahva työlainsäädäntö, jonka nojalla monet näistä tapauksista ovat laittomia. Lakeja kuitenkin toteutetaan heikosti. Amnesty vaatii Indonesian hallitusta tehostamaan työlakien valvontaa sekä tutkimaan raportissa listatut ihmisoikeusloukkaukset.