Puolustustarvikkeille tarvitaan paremmin toimivat sisämarkkinat, Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen ennustepäällikkö Päivi Puonti ja Ulkopoliittisen instituutin ohjelmajohtaja Juha Jokela kirjoittavat Helsingin Sanomien Vieraskynä-kirjoituksessa.
– Puolustusteollisesta yhteistyöstä huolimatta Euroopan puolustusmarkkinat ovat yhä pirstaloituneet. Alalla on muutamia jättiyrityksiä ja valtavasti pieniä toimijoita eri puolilla Eurooppaa. Hajautunut tuotanto merkitsee pidempiä toimitusaikoja ja korkeampia yksikkökustannuksia, Puonti ja Jokela huomauttavat.
Heidän mukaansa tehottomuus heikentää Euroopan kykyä vastata nopeasti kasvavaan varustelutarpeeseen. Esimerkiksi ammustuotantoa on ollut vaikea lisätä niin paljon kuin Ukrainan tehokas tukeminen olisi edellyttänyt.
Puonnin ja Jokelan mukaan syyt ovat osin rakenteellisia.
– Puolustustarvikkeet eivät käytännössä kuulu EU:n sisämarkkinasääntöjen piiriin: perussopimuksen artikla 346 antaa jäsenmaille laajan turvallisuusperustaisen poikkeuksen. Yritykset avata markkinoita ovat 15 viime vuoden aikana osoittautuneet riittämättömiksi. Avoimista kilpailutuksista on poikettu, ja puolustustarvikkeiden siirtoluvat ovat takellelleet.
Kirjoittajat huomauttavat, että samaan aikaan jäsenvaltiot hankkivat merkittävän osan puolustustarvikkeistaan EU:n ulkopuolelta.
– Euroopan komissio on viime vuosina yrittänyt tarttua ongelmiin teollisuuspolitiikan avulla. Ammustuotantoa ja puolustustarvikkeiden yhteishankintoja tukemaan on luotu uusia työkaluja. Euroopan puolustusteollisuusstrategian mukaan EU-jäsenmaiden yhteen lasketuista puolustushankinnoista puolet tehdään unionin alueelta vuoteen 2030 mennessä ja 60 prosenttia vuoteen 2035 mennessä. Yhteishankintojen osuuden on määrä olla 40 prosenttia jo vuonna 2030. Tavoitteita tuetaan rahoitusohjelmilla, joissa on kannustimia yhteistyölle ja -hankinnoille sekä säännöstöjä toimitusvarmuuden turvaamiseksi, Puonti ja Jokela jatkavat.
Heidän mukaansa komission toimet ovat oikeasuuntaisia. Kirjoittajat huomauttavat, että pienten EU-maiden pitäisi voida keskittyä vahvuuksiinsa.
– Euroopan puolustuksen uskottava vahvistaminen edellyttää pitkäjänteisiä hankkeita ilmatorjunnasta uuden sukupolven hävittäjiin ja tiedustelutietoa tuottaviin satelliittijärjestelmiin. Käytännössä ne vaativat yhteistyötä.
Kirjoittajien mukaan suurin hyöty yhteishankinnoista saadaan, kun puolustustarvikkeita ja -järjestelmiä myös kehitetään yhteisesti.
– Tällaiset hankinnat vahvistavat osallistujamaiden teollista pohjaa. Yhteishankinnoissa pitäisi kuitenkin pyrkiä avoimempaan kilpailuun.
Suomen puolustusteollisuuden näkökulmasta sisämarkkinoiden rakentaminen on Puonnin ja Jokelan mukaan sekä mahdollisuus että riski.
– Mahdollisuus, koska kilpailun lisääntyminen ja esteiden poistaminen helpottaa pienten ja keskisuurten yritysten pääsyä isompiin toimitusketjuihin. Riski, koska väärin toteutettu keskittäminen voi ohjata tilaukset harvoille jättiyhtiöille ja kaventaa pienempien toimijoiden markkinaosuutta. Se voi heikentää myös toimitusvarmuutta.
”Euroopan puolustusteollisuusstrategian mukaan EU-jäsenmaiden yhteen lasketuista puolustushankinnoista puolet tehdään unionin alueelta vuoteen 2030 mennessä ja 60 prosenttia vuoteen 2035 mennessä.”
Onko tämä hurskas toive vai sitova käsky? https://t.co/SBZFbIkfAn
— Jarmo Lindberg (@CharlesLindberg) December 8, 2025
