Ammatillinen koulutus valmistaa työvoimaa valtakunnallisille ja jopa globaaleille työmarkkinoille, minkä vuoksi Suomi tarvitsee kansallista koulutuspolitiikkaa. Jokaisella suomalaisella on vapaa oikeus hakeutua opiskelemaan yli kunta- ja maakuntarajojen. Samoin yrityksillä ja työnantajilla on vapaus hankkia koulutuspalveluja, kuten lisä- ja henkilöstökoulutusta, yli aluerajojen.
– Tämän vuoksi vastuuta ammatillisen koulutuksen kehittämisestä ei voi jakaa 18 erikokoiselle alueelle, sanoo AMKE:n toimitusjohtaja Petri Lempinen.
Hänen mukaansa ammatillisen koulutuksen alueellinen saavutettavuus turvataan parhaiten riittävällä opiskelijapohjalla, kysyntään vastaavalla tarjonnalla sekä kohtuullisilla resursseilla, ei keskitetyillä hallintomalleilla.
Monimuotoinen järjestäjäverkko vastaa parhaiten koulutuksen saavutettavuuden kysymyksiin.
– Emme pidä tarpeellisena tiukasti säädellä yksittäisen koulutuksen järjestäjän juridista muotoa tai organisaatiota, sanoo Lempinen.
Nykyisin ammatillisen koulutuksen järjestäjistä kolme neljäsosa on yksityisoikeudellisia organisaatioita eli osakeyhtiöitä, säätiöitä, yhdistyksiä, joilla on moninaisia omistajia.
AMKE korostaa, että rahoitus on jatkossakin maksettava koulutuksen järjestäjille, jotka käyttävät sen vain koulutukseen ja sen edellyttämiin välttämättömiin investointeihin.
Lempisen mielestä ammatillista koulutusta on kehitettävä asiakkaiden eli työelämän ja opiskelijoiden tarpeisiin, ei uutta hallintoa luomalla. Koulutuksen järjestäjät uskovat sääntelyn purkamisen edistävän asiakaslähtöisyyttä.
Ammatilliseen koulutukseen osallistuu vuosittain noin 340 000 suomalaista, joista yli puolet on aikuisia.