Harvardin yliopiston kansainvälisten suhteiden professori Stephen M. Walt kirjoittaa Foreign Policy-lehdessä siitä, kuinka koronaepidemiaan varautumisen laiminlyönti on esimerkki amerikkalaisen ”kompetenssin” kuolemasta, kuten koko Donald Trumpin presidenttiys ylipäätään.
– Presidentti Donald Trumpin hallinnon myöhässä oleva, itsekeskeinen, vaaralle altiiksi asettava ja ymmärtämätön suhtautuminen tulee maksamaan biljoonia dollareita ja tuhansia turhia kuolemia. Vaikka tilanne vaikuttaisi vakavammalta tilastovirheiden takia, Trumpin koko hallintotapa ja hallinnon poukkoileva suhtautuminen on tehnyt tarkemmin punnituista ratkaisusta kestämättömiä. Kiistämisestään huolimatta Trump on silti vastuussa siitä tilasta, mihin maa on nyt joutunut, kirjoittaa Walt.
Waltin mukaan ”tämä ei tee ’Amerikkaa jälleen suureksi’, vaan tahraa Yhdysvaltojen mainetta maana, joka tietää, kuinka asiat tulee hoitaa tehokkaasti”. Hänen mukaansa Yhdysvaltojen asema supervaltana on perustunut kolmeen kivijalkaan: taloudellisen ja sotilaallisen voiman yhdistelmään, liittolaisuussuhteisiin ja pätevyyteen, joista erityisesti kahta viimeistä Trump on nakertanut.
– Trump on toteuttanut valehtelemisen taitoa samalla, kun on puhdistanut hallinnosta aidot asiantuntijat ja turvautunut ainoastaan B-luokan asiantuntijoihin, mielistelijöihin ja epäpätevään vävyynsä. Kohdatessaan yhtäkkiä monimutkaisen ongelman, joka vaatisi aikuismaista johtajuutta, on itsestäänselvää, että Trump toimii sen suhteen väärin ja sen jälkeen kiistää kaiken vastuun. Kyse on Yhdysvaltain historiassa ennen näkemättömästä luonteenheikkoudesta, eikä se olisi voinut ilmetä pahempaan aikaan.
Walt korostaa, että kyse ei ole kuitenkaan pelkästään Trumpista, vaan viimeisen neljännesvuosisadan kestäneestä vastuunkannon välttelystä ja peruspätevyyden heikentymisestä. Hän mainitsee useita esimerkkejä, kuten hurrikaanikatastrofit, sodat Irakissa ja Afganistanissa, Wall Streetin romahdus 2008 ja päätöksenteon ajautuminen umpisolmuun Washingtonissa viime vuosina.
Waltin mukaan kyse on vastuunkannon puuttumisesta ja kulttuurisesta rappiosta. Hyvästä työstä palkitsevasta amerikkalaisesta meritokratiasta on siirrytty korruptoituneeseen vastuunvälttelyn kulttuuriin, jossa huonosta työstä ei rangaista eikä hyvästä palkita. Amerikkalaisissa yliopistoissakin panostetaan koulutuksen sijaan urheiluun ja lahjoittajasukujen jälkipolville varataan opiskelupaikkoja näiden pätevyydestä riippumatta.
– Nyky-Yhdysvalloissa yritystään huonosti johtanut, kuten Boeingin toimitusjohtaja, saa monen miljoonan kultaisen kädenpuristuksen. Kun George W. Bushin hallinto ja sen myötäjuoksijat antoivat huijata itsensä typerään sotaan Lähi-idässä, ei kukaan heistä kokenut vakavia ammattillisia tai henkilökohtaisia seuraamuksia. Wall Streetin yritykset romahduttivat talouden ahneuden, piittaamattomuuden ja petoksen yhdistelmällä, eikä kukaan joutunut tutkinnan alle saatika syytetyksi. Periksiantamattomuutta korostaneet korkea-arvoiset kenraalit epäonnistuvat sodissa, mutta saavat eläköidyttyään vaikutusvaltaisia paikkoja yritysten hallituksissa ja kunnioitettuina kommentaattoreina. Kun integriteetti ja omistautuneisuus jäävät palkitsematta ja epäonnistumisesta ei seuraa rangaistusta, kompetenssi tulee kärsimään.
Kun Waltin mukaan tähän kaikkeen on 1980-luvulta lähtien liittynyt ajattelu, jossa vähätellään julkishallinnon merkitystä, korostetaan markkinoita ja yksityistä etua sekä nähdään oman maan hallinto vain vihollisena, on tuloksena nykytila.
– Tämän koko kehityskulun ruumiillistuma on Trump itse: Kuinka muuten vakavasti otettava maa valitsi itselleen johtajan, joka on narsistinen, ilmeisen epäpätevä itsensä tehostaja, jolla on takanaan pitkä lista epäonnistumisia ja petoksia?