Hätäkeskuslaitoksella ei ole tarkkaa tietoa älylaitteiden tekemien hätäilmoitusten määrästä, sillä ne tulevat hätälinjaan tavallisina puheluina.
– Esimerkiksi älykellojen automaattiset hätäilmoitukset saapuvat meille tavallisina puheluina. Kun puheluun vastataan, puhesyntetisaattori kertoo, että esimerkiksi Apple Watch havaitsi vakavan kaatumisen. Sen jälkeen ääniviesti kertoo sijainnin leveys- ja pituuskoordinaatteina, kuvailee hätäkeskuspalvelujen johtaja Marko Nieminen Hätäkeskuslaitokselta.
Älykellojen lisäksi hätäilmoituksia voivat tehdä älykaiuttimet tai lähes mitkä tahansa verkkoon kytketyt puheluominaisuudella varustetut laitteet.
Niemisen mukaan maailmalla on jo muun muassa valopylväitä, jotka aktivoituvat äänentunnistuksella esimerkiksi aseen laukauksesta tai lasirikosta. Äänentunnistuksesta valot kirkastuvat ja hätäkeskukseen aukeaa puhe- ja videoyhteys.
Markkinoilla on myös kotien älyratkaisuja, jotka mahdollistavat hätäpuhelutoiminteen käynnistämisen puheentunnistuksella. Älypuhelimiin on tulossa ajoneuvojen onnettomuuksien tunnistamiseen ja näihin liittyviin hälytyksiin tarkoitettuja palveluita, joissa onnettomuustilanteen tunnistaessaan puhelin muodostaa hätäpuhelun, ellei käyttäjä keskeytä sitä.
Viranomaisten näkökulmasta automaattisia hätäilmoituksia tekevät älylaitteet luovat haasteita toiminnalle.
– Jos yksityiskohtaisempia tietoja tilanteesta ei ole, on vaikeaa määrittää, onko kysymyksessä edes hälytystehtävä tai minkä viranomaisen toimenpiteille on tarvetta ja missä laajuudessa. Älylaitteiden toimivuutta ei myöskään testata säännöllisesti, joten laitteiden häiriöiden ja virhehälytysten riski on älylaitteissa aina normaalia suurempi, kertoo Nieminen.
– Uusien sovellusten ja toimintojen käyttöönotto turvallisuusviranomaisten toiminnassa ei onnistu sormia napsauttamalla. Kiireelliseen ja turvallisuuskriittiseen viranomaistoimintaan liittyvien riskien kartoittaminen uusissa innovaatioissa on erityisen tärkeää, ja niissä pitää seikkaperäisesti perehtyä tietoturvariskeihin sekä mahdollisiin häiriöihin ja palvelunestohyökkäyksiin, hän jatkaa.
Kehitystyö vaatii laaja-alaista yhteistyötä eri viranomaisten kanssa, jotta koko auttamisen ketju tulee huomioiduksi.
– Hätäkeskustoimintaan osallistuvien viranomaisten on kyettävä muodostamaan yhtenäinen kanta siihen, että miten näiden erilaisten sensoreiden ja henkilökohtaisten hälytinten kanssa toimitaan. Jos ei muodostu vuoropuhelua ihmisen kanssa, ei päivystäjä voi tehdä normaaliin tapaan riskinarviota ja määrittää tehtävään tarvittavia voimavaroja tai sen kiireellisyyttä.
Hätäilmoitustapojen kehittämiseen on Hätäkeskuslaitoksessa panostettu paljon muutaman viime vuoden aikana. Virastossa suhtaudutaankin positiivisesti digitalisaatioon ja koko auttamisen ketjun kehittämiseen.
– Maailma ja toimintaympäristö kehittyvät ja meidän tulee kehittyä sen mukana. Olemme jo käyneet vuoropuhelua älylaitteiden tekemistä hätäilmoituksista yhteistyöviranomaistemme kanssa Hätäkeskuslaitoksen valtakunnallisessa yhteistyöryhmässä, jotta käsillä olevat haasteet tulevat huomioiduksi erilaisissa tehtävänkäsittelyohjeissa, Nieminen sanoo.