Uusissa aluevaltuustoissa kokoomus ja sosiaalidemokraatit voivat palauttaa mieliin, kuinka sinipunayhteistyö toimii. Myös hallituspuolueilla on maakunnissa mahdollisuus tukiopetukseen suhteidensa kohentamiseksi.
Sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistusta on arvosteltu ja vaalitulosta pilkattu. Hanketta ankarasti vastustanut Helsingin entinen pormestari Jan Vapaavuori (kok.) olisi vetänyt vaalipäivänä liput puolitankoon.
Perussuomalaisten puheenjohtaja Riikka Purra pani pahemmaksi. Hänen mielestään aluevaalit olivat ”demokratian irvikuva”.
Edesvastuutonta kiukuttelua henkilöltä, joka pyrkii seuraavaksi pääministeriksi.
Vaaleissa oli kuitenkin kyse asiasta, kansalaisten terveydestä ja turvallisuudesta. Valtuutettujen on vajaassa vuodessa viritettävä uusi järjestelmä toimintakuntoon.
Aluevaltuustoissa on unohdettava valtakunnanpolitiikasta tuttu hallitus-oppositio-asetelma, identiteettipolitiikka ja kupla-ajattelu. Mallia on otettava kunnista.
Vaalitulos pakottaa kokoomuksen ja sosiaalidemokraatit laajaan yhteistyöhön aluetasolla. Kokoomus ja SDP ovat kaksi suurinta puoluetta yhdeksässä valtuustossa.
Sinipunakaksikon merkitystä korostaa se, että SDP ja kokoomus ovat ratkaisevissa asemissa väkirikkailla hyvinvointialueilla. Itä- ja Pohjois-Suomi ovat keskustan valtakuntaa.
SDP:n ja kokoomuksen suhde on kärsinyt happivajauksesta lähes kahdeksan vuotta sen jälkeen, kun pääministeri Alexander Stubbin (kok.) ja valtiovarainministeri Antti Rinteen (sd.) yhteistyö oli luhistunut. Kumppanuus hyvinvointialueilla voisi elvyttää puolueiden välejä myös valtakunnanpolitiikassa.
Yleisradion tuoreimman mielipidemittauksen mukaan sinipunan esikoulu on tarpeen. Kokoomus ja SDP saattavat löytyy itsensä eduskuntavaalien jälkeen samasta neuvottelupöydästä kokoamassa uutta hallitusta.
Puolueiden nykyisistä kansanedustajista merkittävä osa on ollut eduskunnassa vain aikana, jolloin SDP ja kokoomus ovat huudelleet toisilleen eri puolilta rintamaa. Tuohon joukkoon kuuluvat SDP:n puheenjohtaja, pääministeri Sanna Marin ja puolueen varapuheenjohtajat.
Kokoomuksen johdossa sinipunan mahdollisuudet ja uhkat lienevät paremmin tiedossa. Puheenjohtaja Petteri Orpo ja varapuheenjohtaja Elina Valtonen olivat kansanedustajia, kun Rinteen ja Stubbin ministeristö veteli viimeisiään.
Keskusta pitää valtaa yhdeksässä valtuustossa. Niistä kuudessa SDP ja keskusta voivat järjestää punamullan tukiopetusta. Kainuussa kakkospuolue on vasemmistoliitto.
Aluevaltuustoista ei ole kokoomuksen ja keskustan porvarihallituksen peruskurssiksi. Ainoastaan Etelä-Pohjanmaalla ja Pohjois-Pohjanmaalla on porvarikomento: keskusta on pääpuolue ja kokoomus kakkonen.
Aluevaltuutetuilla on mahdollisuus näyttää, että poliitikot osaavat vielä sopia ja keskustella asiallisesti. Se olisi esimerkki eduskuntavaaleihin valmistautuville kansanedustajille ja heidän haastajilleen.
Eduskunnan puhemiehet Matti Vanhanen (kesk.), Antti Rinne ja Juho Eerola (ps.) murehtivat valintansa jälkeen poliittisen keskustelun tyyliä ja tasoa. Vanhasen mukaan rapautuminen alkoi vuonna 2015 valitussa eduskunnassa.
Puhemiehistöllä on lähes toivoton tehtävä muutamassa kuukaudessa siistiä puheita. Kansanedustajat tietävät, että huhtikuussa 2023 eduskunnasta vaihtuu noin kolmannes.
Ylen mittaus on bensiiniä laineille. Kokoomus ja SDP tappelevat seuraavan pääministerin paikasta, perussuomalaisten suosio on hiipunut, keskusta ja vihreät ovat kannatusvaikeuksissa.
Hermot kiristyvät hallituksessa ja oppositiossa.
