Ex-diplomaatti Alpo Rusi kirjoittaa Verkkouutisten blogissaan Suomen kansainvälisestä asemasta. Hän kysyy putoaako vai nouseeko ontuva Suomi, kun naapurissa Ruotsilla ja Virolla menee lujaa.
Alpo Rusi palaa lokakuuhun 2012, kun Suomi hävisi YK:n turvallisuusneuvoston vaihtuvan paikan kirkkaasti äänestyksessä Luxembourgille.
– Asia sivuutettiin Suomessa lähes olan kohautuksella. Kyse oli kuitenkin vakavasta viestistä. Suomen perinteinen hyvä asema YK:ssa oli heikentynyt, eikä sitä pelastanut edes suurin uhrauksin rakennettu ”rauhanrakentajabrändäys”.
Hänen mielestään neljä tekijää saattaisi selittää asemien menetystä. Ensinnäkin Nordstream-kaasuputken edistäminen vuosina 2006-2009 johti ulkomailla suomettumissyytöksiin.
Toisekseen hänen mukaansa Suomi harjoitti EU:n talouskriisissä itsekästä politikointia vaatimalla vakuuksia Kreikalle annettavia velkoja vastaan.
Kolmanneksi Suomi oli Georgian sodan yhteydessä – ja ehkä myöhemminkin – erottautunut ”Venäjän ymmärtäjäksi”, mihin liittyi Suomen karsas virallinen Nato-asenne.
Neljäs tekijä saattaa olla kylmän sodan ajalta periytyvä Suomen sopimusyhteiskunta, joka jarruttaa talouden uudistumista, jonka seurauksena luottoluokitus on pudonnut.
– Suomi harjoittaa syystäkin suurin panoksin julkisuusdiplomatiaa. Edustustot keksivät uusia keinoja kiillottaa Suomen kansainvälistä imagoa. Osana kiillotusta on historian vaikeiden kohtien peittely. Suomettumisesta ei hiiskahdeta, eikä sopimusyhteiskuntaa voi arvostella. ”Oman pesän likaamista”.
– Valitettavasti tämä asenne mielletään nyt kansainvälisten tarkkailijoiden piirissä Venäjän ymmärtämiseksi, koska suomettumisen suojelussa suojellaan Neuvostoliiton kylmän sodan aikana harjoittaman painostuksen ja tällöin syntyneen poliittisen kulttuurin avaamista, Alpo Rusi kirjoittaa.
Hän ehdottaa kansalliseksi imagopolitiikaksi eurooppalaista asennetta.
– Historiaa ei voida kirjoittaa poliittisesti maireaksi. Todellisuutta ei tule myöskään pelkästään kaunistella. Se ajattelu kuuluu autoritäärisiin yhteiskuntiin. Sitra tai Ulkopoliittinen instituutti voisivat vuosittain julkaista Suomen kansainvälistä asemaa koskevan realistisen indexin, analyyttisen arvion, jotta päättäjät ymmärtäisivät paremmin, mikä hinta maksetaan esimerkiksi Venäjän suhteista, joita kuvataan hyviksi, vaikka samaan aikaan suhteisiin liittyy suuriakin ongelmia.
– Entä onko maailman vähiten korruptoitunein maa silti vain hyvin peitelty politisoitunut sisäpiiriyhteiskunta, missä parlamentin asema on ollut toissijainen etujärjestöjen vallan rinnalla, Rusi kysyy.