Tutkijat tekivät Dagens Nyheterin mukaan löytönsä pohjoisruotsalaisessa Överkalixin kylässä. Kylä oli 1800-luvulla eristäytynyt ja sen asukkaiden täytyi pitkälti tulla toimeen myös omin ruoka-avuin ja -varastoin.
Ruoan saatavuus vaihteli suuresti vuoden mittaan ja se jätti jälkensä. Tutkijat vertasivat tuolloin eläneitä ihmisiä heidän lapsenlapsiinsa ja havaitsivat tietyn yhtäläisyyden: lapsenlapsilla oli kasvanut riski sairastua sydänsairauksiin. Yhteistä näille lapsille oli se, että he olivat kaikki naisia ja että heillä oli isän äiti, joka oli kasvanut vaihtelevan ruoansaannin oloissa.
– Nälkiintymisen tasolla ei ole merkitystä, vaan nimenomaan ruoan saannin suurilla vaihteluilla. Jos yhtenä vuonna ruokaa on hyvin ja toisena huonosti, sillä voi olla vaikutusta, Karoliinisessa instituutissa tutkijana toimiva ja tutkimuksen tekemiseen osallistunut Olle Bygren sanoo lehdelle.
Omituisena tutkijatkin pitävät sitä, että vaikutus kohdistui pojan tyttölapsiin. Vaikutusta ei sen sijaan ollut havaittavissa niillä, joiden isä, äiti, isän isä, äidin äiti tai äidin isä olivat asuneet kylässä. Selitys on se, että ruokavalion muutos on vaikuttanut X-kromosomiin, jonka lapset perivät äidiltään. Koska naisilla on kaksi X-kromosomia ja miehillä vain yksi, ominaisuudet periytyvät eri tavoin. Esimerkiksi mies ei voi periä X-kromosomia isältään.
Selityksenä sille, että vaikutus ulottuu vain lapsenlapsiin, on se, että heidän kromosominsa ovat korvanneet osia toisistaan niin sanotussa yliristeytyksessä. Saman ilmiön vuoksi useat ominaisuudet hyppäävät yhden sukupolven yli.
Bygrenin mukaan tutkijat selvittivät aiemmin Överkalixin ihmisten elämää niinkin, kuinka isänisien nälkiintyminen oli vaikuttanut pojanpoikiin. Vaikutus oli päinvastainen kuin edellä kerrottu: jos isän isä oli kärsinyt nälkää, lapsenlapsella oli alhaisempi riski sairastua diabetekseen sekä sydän- ja verisuonitauteihin.