Jyväskylän yliopiston informaatioteknologian tiedekunnan tutkijat selvittivät Tilastokeskuksen tilastojen pohjalta yli 15-vuotiaiden verokertymiä ja niiden yhtäläisyyttä elämäntapoihin 2000-luvulla. Tarkastelun kohteena olivat henkilöverotus, asuminen sekä kulutuskäyttäytyminen sekä tulojen ja koulutuksen välinen yhteys.
Aineistosta havaitaan, että 2000-luvulla yli 35-vuotiaiden ja alle 35-vuotiaiden henkilöverotuksien kehitykset ovat selvästi erkaantuneet vanhempien ikäluokkien hyväksi. Erityisesti ero on havaittavissa finanssikriisin jälkeisenä aikana vuodesta 2008 eteenpäin. Tuolloin vanhempien ikäluokkien henkilöverotuksen kasvu on ollut selvää ja nuorempien ikäluokkien verotulot ovat selkeästi vähentyneet.
Vuosi 2008 ja sen jälkeinen taantuma näyttäytyvät tilastoissa erityisen heikkona aikana nuorten aikuisten taloudellisessa kehityksessä, joten trendin syy johtuu ainakin osaksi nuorten heikommasta toipumisesta lamasta.
Ansiotulojen laskeminen on luonnollisesti vaikuttanut kulutuskäyttäytymiseen. Yhteiskunta on lisännyt tulotoimia työttömyyskorvausten ja asumistukien muodossa. Sosiaalituet ovat saattaneet vaikuttaa myös työssäkäyntiaktiivisuuteen.
Taloudellinen tilanne on esimerkiksi vähentänyt omistusasuntojen ja asuntovelallisten määrää alle 40-vuotiaissa. 20–29-vuotiaiden rahankäyttöaikeet viihde-elektroniikkaan ovat vähentyneet 2000-luvun alusta lähtien, kun taas vanhempien ikäluokkien rahankäyttöaikeet ovat kasvaneet. Nuorten ikäluokkien osalta kehitys muistuttaa keskimääräisen henkilöverotuksen kehitystä.
Nuorten työssäkäynti vähentynyt
Viimeaikana on käyty keskustelua työurien pidentämisestä. Tässä onkin onnistuttu yli 60-vuotiaiden osalta. Samaan aikaan alle 35-vuotiaiden työssäkäynti on 2000-luvulla vähentynyt erityisesti vuoden 2008 jälkeen. Alle 35-vuotiaat ovat olleet 2010-luvun häviäjiä.
Työmarkkinoille tulee kymmeniä tuhansia henkilötyövuosia, jos koulutus- ja harjoittelujärjestelmä sekä työelämään hakeutuminen hoidetaan nykyistä tehokkaammin.
– Oppilaitosten vastuuta siirtymisestä seuraavaan opintojen vaiheeseen tulisi lisätä merkittävillä kannustinjärjestelmillä. Vastuu koulutuksesta loppuu, kun oppilas on siirtynyt seuraavaan vaiheeseen, pohtii professori Pekka Neittaanmäki.
Hänen mukaansa työurien pidentäminen juuri alkupäästä on iso potentiaali, joihin Suomessa pitäisi ripeästi tarttua.
– Koulutusjärjestelmässä on useita kriittisiä kohtia: viiveet toiselta asteelta jatkokoulutukseen siirtymisessä, opintojen pitkittyminen sekä työelämän ja opintojen yhteen sovittaminen jo opiskelun aikana. Myös erilaisten tukijärjestelmien vaikutus elämäntapoihin ja työssäkäyntiaktiivisuuteen tulisi selvittää. Tähän on raportissa selkeitä viitteitä, sanoo Neittaanmäki.