Kokonaisuudessaan koronavuodet 2020 ja 2021 eivät näytä merkittävästi lisänneen sairauspoissaoloja, mutta muutoksia löytyy ikäryhmittäin ja ammateittain. Myös nolla päivää sairastaneiden kuntatyöntekijöiden osuus kasvoi korona-aikana.
Työterveyslaitoksen mukaan koronavuosina 2020–2021 sairauspoissaolot lisääntyivät nuorilla, alle 30-vuotiailla kuntatyöntekijöillä. Heillä on jo enemmän sairauspoissaolopäiviä kuin yli 50-vuotiailla.
Viime vuonna kuntatyöntekijät olivat keskimäärin 16,7 päivää poissa töistä oman sairauden takia. Nuorten työntekijöiden keskiarvo oli 17,7.
– Tulokset antavat aihetta huoleen nuorista työntekijöistä. On kuitenkin vaikeaa erottaa iän ja ammatin vaikutuksia toisistaan. Nuoret työntekijät työskentelevät usein lähityössä ja ammateissa, joissa sairauspoissaoloja on paljon ja joissa myös esimerkiksi korona-altistus on todennäköisempää, sanoo vanhempi tutkija Jenni Ervasti Työterveyslaitoksesta.
– Meillä ei ole käytettävissämme sairauspoissaolojen diagnoositietoa, mutta yleisesti nuorilla mielenterveyssyyt korostuvat fyysisten sairauksien sijaan, Ervasti jatkaa.
Työterveyslaitoksen Kunta10-tutkimuksessa on seurattu työntekijöiden sairauspoissaoloja vuodesta 2000 alkaen. Sairauspoissaolot olivat huipussaan vuonna 2008. Vuodesta 2013 lähtien sairauspoissaolojen määrät ovat pysyneet keskimäärin 16–17 päivässä.
Vuonna 2019 ennen koronapandemiaa kuntatyöntekijät olivat poissa töistä oman sairauden takia keskimäärin 16,5 päivää. Vuosina 2020 ja 2021 keskiarvo on ollut täsmälleen sama eli 16,7 päivää.
Nolla päivää sairastaneiden osuus kasvoi korona-aikana
Koronavuodet ovat kohdelleet eri ammattiryhmiä eri tavoin. Useissa hoitoalan ammattiryhmissä sairauspoissaolot lisääntyivät selkeästi.
Myönteistä on, että vuosina 2020–2021 kasvoi niiden työntekijöiden osuus, jotka eivät olleet poissa päivääkään oman sairauden takia. Nolla päivää sairastaneiden työntekijöiden osuus oli 23,5 prosenttia vuonna 2019, ja vuonna 2021 se oli jo 29,4 prosenttia.
– Vaikka tilastot eivät kerro kehityksen syistä, etätyön lisääntyminen lienee kehityksen taustalla. Etätöitä on ehkä tehty kotona puolikuntoisena tai lieväoireisena tilanteissa, joissa lähityö olisi vaatinut kokoaikaisen sairauspoissaolon, Ervasti arvelee.
Sairauspoissaolojen kärjessä olivat viime vuonna hoitoalan ammatit ja muut ammattiryhmät, joissa tehdään ruumiillista työtä: koulunkäyntiavustajat, muut avustavat ja palvelutyöntekijät, kodinhoitajat, hoitajat ja lähihoitajat, lastenhoitajat, laitoshuoltajat, perhepäivähoitajat, hammashoitajat, lastentarhanopettajat, kuljettajat, keittiötyöntekijät, sairaanhoitajat ja terveydenhoitajat, jotka olivat poissa keskimäärin 20–28 päivää vuodessa.
Vähäisintä poissaolo oman sairauden takia oli johtajilla, erityisasiantuntijoilla, taloussihteereillä ja tiedottajilla, jotka olivat poissa keskimäärin 5–7 päivää.