Yhteensä Maahanmuuttovirasto teki ilman huoltajaa tulleille alaikäisille 70 raukeamispäätöstä katoamisen vuoksi ajalla 1.1.2014–31.3.2016. Näistä 22 kohdalla oli vahvoja viitteitä täysi-ikäisyydestä. Kahdeksantoista tiedetään palanneen kotimaahansa. Kolmekymmentä ilman huoltajaa tullutta alaikäistä turvapaikanhakijaa on siis kadonnut.
Heistä osa on hakenut katoamisensa jälkeen uudelleen turvapaikkaa toisesta EU-maasta ja yksi on palannut Suomeen. Kadonneet ovat olleet 14–17-vuotiaita, pääosin poikia.
Maahanmuuttovirasto on selvittänyt ilman huoltajaa tulleiden turvapaikanhakijoiden katoamiseen liittyviä asioita muun muassa vastaanottokeskusten työntekijöiltä ja alaikäisten edustajilta, jotka ovat yleensä läheisimmin tekemisissä nuorten kanssa.
Selvityksessä esiin tulleiden tietojen perusteella yksi keskeinen motiivi katoamiselle on pelko Dublin-päätöksestä ja käännytyksestä toiseen EU-maahan tai pelko saada kielteinen turvapaikkapäätös.
Katoaminen ei kuitenkaan helpota nuoren tilannetta, sillä tiedot siitä, missä maassa nuori on hakenut turvapaikkaa ensimmäisenä, säilyvät Eurodac-järjestelmässä.
Lisäksi vaikka ilman huoltajaa tulleella alaikäisellä turvapaikanhakijalla ei olisi perusteita kansainvälisen suojelun saamiselle, pitää viraston selvittää käännytyspäätöstä tehdessä, onko joku ottamassa nuoren vastaan tämän palatessa kotimaahansa.
Nuori voi myös olla tyytymätön olosuhteisiin Suomessa tai halukas lähtemään toisessa EU-maassa olevien tuttavien tai sukulaisten luokse. Joskus nuori on jo asunut toisessa EU-maassa ja haluaa palata sinne. Tällaisia maita ovat esimerkiksi Ruotsi ja Saksa.
Maahanmuuttovirasto selvitti asiaa, koska ilman huoltajaa tulleiden turvapaikanhakijoiden katoamiseen liittyy huoli, että katoamisiin liittyy rikollisuutta, esimerkiksi hyväksikäyttöä tai jopa ihmiskauppaa.
Tavallisesti nuori näyttää itse päättävän lähtemisestään pois. Joidenkin katoamisten taustalla on kuitenkin viitteitä siitä, että joku toinen henkilö on vaikuttanut nuoren katoamiseen.