– Suomessa on meneillään suurin maaltamuuttoliike sitten 1970-luvun eli uusi ”suuri muutto”, kertoo valtiotieteiden tohtori, muuttoliiketutkija Timo Aro Aamulehdelle.
– Liikekannalla ovat erityisesti nuoret ja nuoret aikuiset. 2010-luvulla he ovat liikkuneet Suomessa yhä suurempiin keskittymiin ja pohjoisesta ja idästä etelään, hän kertoo.
Koko muuttoliikettä leimaa polarisoituminen. Entistä harvemmat ja isommat keskittymät keräävät muuttovoitot. Vastaavasti yhä useammat asuinalueet siis autioituvat ja tyhjenevät.
Neljä viidesosaa muuttajista on alle 35-vuotiaita. Näin on ollut pitkään. Kun elämäntilanne vakiintuu, muuttohalukkuus vähenee.
– Vielä 2000-luvun vaihteessa uskottiin, että suurten ikäluokkien siirtyessä eläkkeelle koettaisiin jonkinlainen suuri maallepaluu. Sitä ei kuitenkaan tullut, Aro kertoo.
Maalla toki käydään ja vietetään pitkiäkin aikoja. Monella on kesäasunto, ja jos nämä saataisiin mukaan tilastoihin monipaikkaisuutena, näkymä olisi monipuolisempi.
– Jos myös osa verotuloista menisikin kakkosasunnon kunnalle, tilanne koko Suomen kannalta muuttuisi, Aro miettii.
Hän kehottaa kaupunkien suunnittelijoita ja päättäjiä perehtymään muuttomäärien ohella myös muuttajien muihin tunnusmerkkeihin.
– Kuntatalouden kannalta muuttajien rakenne on monin verroin tärkeämpi kuin muuttoliikkeen määrä. Olemme monella alueella tyytyneet pelkkään muuttovoittoon. Jokin paikka saattaa olla erittäin vetovoimainen opiskelijoille, nuorille ja vaikka maahanmuuttajille. Tarvitaan kuitenkin myös työllisiä, vauraita ja aloilleen asettujia, joista saadaan veronmaksajia, Aro sanoo.