Yhä useampi joutuu allekirjoittamaan työsopimuksen, joka velvoittaa tulemaan töihin työnantajan määräyksestä, mutta ei takaa ensimmäistäkään työtuntia. Osa työskentelee nollatuntisopimuksilla vapaaehtoisesti, mutta suuri osa siksi, ettei muuta työtä ole tarjolla.
– Työnantajalle joustavat nollatuntisopimukset ovat yleistyneet akavalaisillakin aloilla. Työlainsäädäntöä täytyy täydentää ja varmistaa nollatuntisopimuksilla työskentelevien turva erityisesti työsuhteen päättämistilanteessa, sanoo vastaava lakimies Jaana Meklin.
Nollatuntisopimuksella työskentelevien työajat, työtuntien määrät ja työtulo voivat vaihdella paljon viikosta ja kuukaudesta toiseen, koska vähimmäistyötuntimäärää ei yleensä ole määritelty työsopimuksessa.
Akavan mukaan työsuhteeseen ja toimeentuloon liittyvän epävarmuuden lisäksi nollatuntisopimukset saattavat aiheuttaa etujen menetyksiä esimerkiksi työttömyysturvassa.
– Työntekijälle ei saa tulla työttömyysturvaan kolmen kuukauden karenssia, jos hän irtisanoutuu nollatuntisopimuksesta silloin, kun työnantaja ei ole tarjonnut tunteja. Vakituiselle nollatuntityöntekijälle on puolestaan tarjottava samat työsuhde-edut kuin täysiaikaisille, Meklin muistuttaa.
Akava ei halua kieltää nollatuntisopimuksia kokonaan, sillä esimerkiksi opiskelijoille ne tarjoavat joustavan mahdollisuuden työskennellä opiskelun ohella. Tasapaino työntekijän ja työnantajan velvollisuuksien välille on kuitenkin löydyttävä, järjestö sanoo.
Työsuhde on muutettava täysiaikaiseksi siinä vaiheessa, kun työntekijä käytännössä tekee täyttä päivää.
– On myös selkiytettävä säännöksiä, joiden mukaan työntekijä voi kieltäytyä hänelle tarjotusta työstä tai tehdä rinnakkain töitä muille työnantajille, Akava sanoo.