Eduskunnan täysistunnossa käsiteltiin oikeusasiamiehen vuosikertomusta. Oikeusoppineita usein arvostellut kokoomuksen Ben Zyskowicz aloitti puheenvuoronsa muistuttamalla, että oikeusasiamies tekee arvokasta työtä pyrkiessään turvaamaan suomalaisten oikeuksia.
– Olen kuitenkin vuosikymmenten varrella esittänyt kysymyksen, jonka taas kerran esitän. Kun turvataan kansalaisten perus- ja ihmisoikeuksia, antaako oikeusasiamies ja hänen kansliansa riittävää painoa turvallisuuden perusoikeudelle?, Ben Zyskowicz kysyi.
– Minusta tuntuu nyt ja on tuntunut vuosikausia, että oikeusasiamiehen tulkinnassa nimenomaan pidätetyn, vangitun, syytetyn ja niin edelleen oikeudet korostuvat ihan vimpan päälle. Mutta se punninnan toinen puoli, se muiden ihmisten turvallisuuden oikeus, jää vähemmälle.
Ben Zyskowicz ehti puheessaan kertoa seuraavat kahdeksan esimerkkiä:
1. Toukokuussa oikeusasiamies antoi lausunnon rikostorjunnasta rajavartiolaitoksessa. Lausunnossa Zyskowiczin mukaan ”ollaan kovasti huolissaan näiden tutkinnan kohteeksi joutuvien ja niin edelleen oikeusturvasta, mutta ei olla samalla tavalla huolissaan siitä, että rajavartiolaitoksella ei ole tiettyjä sellaisia toimivaltuuksia, jotka sille nyt tällä lailla annetaan, jotta se voi ehkäistä rikoksia ja selvittää rikoksia, myös törkeitä rikoksia, kuten ihmiskauppaa tai törkeätä laittoman maahantulon järjestämistä”.
2. Oikeusasiamies antoi elokuussa 2020 lausunnon työryhmän mietinnöstä, jossa pyrittiin terrorismilainsäädäntöä saattamaan paremmin ajan tasalle.
– Tästähän on viime aikoina julkisuudessa käyty keskustelua, että miksi Suomessa al-Holista palautetut kulkevat vapaina eikä edes esitutkintaa olla aloitettu, kun taas muualla on vähintään tutkittu ja jopa vankilaan tuomittu. Tässäkin vuoden 2020 lausunnossa kovasti nyrpistellään sille, että terrorismilainsäädäntöä Suomessa ollaan tiukentamassa.
3. Zyskowiczin mukaan klassikkotapaus nähtiin, kun vankilassa vanki teki petosrikoksia kirjoituskoneella ja vankilan johto otti kirjoituskoneen pois.
– Sehän ei oikeusasiamiehelle sopinut: siitä huomautettiin, että ei näin saa tehdä.
4. – On aivan naurettavaa, että kun oikeusasiamies joutui ottamaan kantaa siihen, voidaanko oppilaiden kännykät koulussa kerätä etukäteen lokerikkoon, niin siinä lueteltiin perustuslaista omaisuudensuoja, yksityisyyden suoja, sananvapaus ja pari muutakin perustuslain kohtaa, mitkä olivat lähtökohtana, ja päädyttiin tietysti siihen, että ei voi etukäteen ottaa lokerikkoon kännyköitä, vaan vain, jos siitä voidaan vapaaehtoisesti sopia luokassa.
5. ”Vankilalla ei ollut toimivaltaa lukea vangin internetin välityksellä saamia ja lähettämiä viestejä. Laki mahdollistaa vain matkapuhelimella lähetettyjen tekstiviestien sekä sähköpostien lukemisen”. Eli vangin viestejä sai tietyissä tilanteissa lukea, mutta kun vanki lähetti niitä netin kautta, niitä ei saanutkaan lukea.
– Tämähän on aivan naurettava tulkinta, Ben Zyskowicz tokaisi.
– Perusoikeusmyönteinen tulkinta, jossa otettaisiin huomioon ihmisten turvallisuus, kun vangit sieltä vankilasta käsin johtavat rikollisorganisaatioita, olisi ollut se, että totta kai lainsäätäjän tahto on se, että kun se on kieltänyt kännykällä viestien lähettämisen ja vastaanottamisen, niin se tarkoittaa myös iPadia, jota ei ehkä ollut olemassa silloin, kun tämä laki säädettiin.
6. ”Vankila asetti matkapuhelimen käytölle ehdoksi, ettei vanki itse saa poistaa tekstiviestejä puhelimesta. Lain mukaan vankila voi asettaa matkapuhelimen käytölle ehtoja”. ”Mainitunlaista ehtoa ei kuitenkaan olisi voinut asettaa. Laissa ei ole riittävän täsmällisesti ja tarkkarajaisesti sekä rajoituksen hyväksyttävyyttä, suhteellisuutta ja muita perusoikeuksien rajoitusedellytyksiä lainsäädäntöprosessia arvioiden säädetty tekstiviestien poistamisesta”.
– Ei tiedä, itkeäkö vaiko nauraa. Mitäköhän viestejä ne vangit poistavat sieltä puhelimesta? Ehkä niitä, kun rikolliskaveri kertoo, miten tämä seuraava keikka hoidetaan. Mutta ei saa poistaa, voidaan kyllä asettaa ehtoja, Zyskowicz ironisoi.
– Kun tätä ei ollut riittävän tarkkarajaisesti ja suhteellisuutta ja muita rajoitusedellytyksiä lainsäädäntöprosessia arvioiden säädetty, niin ei saanut poistaa. Siis käsittämätöntä.
7. ”Kirjeenvaihdon toisen tai molempien osapuolten kuuluminen järjestäytyneeseen rikollisryhmään ei yksinään oikeuta kirjeen lukemiseen.”
– Siellä on ulkona konna, järjestäytyneeseen rikollisryhmään kuuluva tyyppi, siis ammattirikollinen, ja hän lähettää vankilaan toiselle ammattirikolliselle kirjeen tai toisinpäin. Mutta ei, ei saa lukea (hänen kirjettään), pitää olla muita perusteita.
8. – Laissa on sanottu, että omien vaatteiden käyttöä (vankilassa) voidaan rajoittaa. Siellä oli sitten liivijengit niissä vaatteissaan, niin vankila kielsi heitä käyttämästä niitä liivijengin vaatteita, koska ne uhkasivat käytännössä muiden ja henkilökunnan turvallisuutta.
– No, mitä täällä oikeusasiamies kirjoittaa: Voidaan kyllä rajoittaa. ”Lain ilmaisu ’rajoittaa’ ei yleiskielessä tarkoita täydellistä kieltämistä, vaan esimerkiksi supistamista tai vähentämistä.”
– Mitä saivartelua tämä on? Onko niin, että liivihousut saa kieltää, mutta liivitakkia ei? Mutta jos sinä kiellät sekä tämmöisen jengin liivit että housut — vaikka minä en tiedä onko niillä tämmöisiä jengihousuja — niin sitten mennään jo väärin, Ben Zyskowicz ällisteli.
SDP:n Joona Räsänen sai seuraavan puheenvuoron täysistunnossa.
– Edustaja Zyskowiczin puheenvuoron jälkeen on kyllä hyvä jatkaa. Yhdyn monelta osin kyllä siihen ihmettelyyn, että ei kai ole niin, että olemme tosiasiallisesti monessakin asiassa kokonaisuudessaan luopuneet siitä, että järjen käyttö on sallittua, Joona Räsänen sanoi.
Keskustan Hannu Hoskonen sanoi toivovansa, että Zyskowiczin puheenvuoro otetaan huomioon.
– Koska todella olen itsekin huolissani siitä, että kun joku tekee rikoksen, niin välillä tuntuu minustakin siltä, että se rikoksen uhri monesti unohtuu. Hänhän se todellinen kärsijä on, ja minun mielestäni se rikollinen, joka sen rikoksen on tehnyt, ei mitään välitä siitä tilanteesta, Hannu Hoskonen sanoi.
– Hän suhtautuu asiaan täysin kyynisesti, ja se uhri jää tavallaan yksin vahingon kärsijänä, ja sen me kaikki tiedämme, että monesti nämä vahingonkorvaukset, mitä uhri on oikeutettu saamaan, eivät koskaan korvaa sitä täyttä menetystä, mikä taloudellisesti siinä tilanteessa on syntynyt, saatikka niitä henkisiä kärsimyksiä, mitä ihminen joutuu kokemaan. Tässä on meillä Suomessa vähän parannettavaa.
– Edustaja Zyskowiczin erinomainen puheenvuoro avasi silmiä, että olemme todella tällaisessa Suomessa. Pitää olla armollinen, pitää olla rehellinen, mutta pitää olla myös niin, että se uhri, joka kärsi, uhri, joka on esimerkiksi rikoksen kohteeksi joutunut, saa asianmukaisesti hyvän kohtelun, ja se, joka on rikkonut lakia, saa ansaitsemansa tuomion.
