Pikkulapsiperheissä on tällä viikolla pursotettu ketsuppia makaronilaatikon päälle hämmentyneissä tunnelmissa. Perhepoliittisen paketin kaatuminen sunnuntaina hallituksessa tarkoittaa sitä, että jatkossakin arkiateriat kokkaa useimmiten äiti.
Hallituksen rakennepaketin yhteydessä sovittu, naisten työuria edistämään tarkoitettu perhepaketti kaatui lopulta SDP:n ja kristillisdemokraattien vastustukseen. Rohkeus ei riittänyt kotihoitotuen jakamiseen eikä subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaamiseen. Oppositiopuolueista erityisesti keskusta taputti käsiään. Se oli jo ehtinyt ilmoittaa, että puolue olisi purkanut paketin joka tapauksessa ensi hallituskaudella.
Idea kotihoidontuen jakamisesta puoliksi isän ja äidin kesken oli, että naisia saataisiin äitiysloman jälkeen nopeammin takaisin työmarkkinoille. Näin työvoiman tarjonta lisääntyisi ja tätä kautta saataisiin nostettua työllisyyttä. Kun isät olisi saatu ottamaan suurempi rooli lastenhoidossa, työnantajien asenteet nuorten naisten palkkaamista kohtaan olisivat myös ajan myötä muuttuneet, eikä äitiriski olisi ollut enää niin suuri peikko työntekijää valittaessa.
Naisen eurokin olisi vahvistunut, kun hiekkalaatikko ei haukkaisi isoa osaa parhaasta uranluontiajasta. Siinä, missä mies tienaa euron, nainen saa samasta työstä 83 senttiä. Eikä urakatko ole pelkkien korkeakoulutettujen ekonominaisten ongelma. Jokaisella työllä on oma uransa.
Pitkällä aikavälillä on kyse myös tulevien isoäitien toimeentulosta. Tähän kiinnitti huomion sosiaali- ja terveysministeri Laura Räty, joka nosti esiin naisten ja miesten eläkkeiden eron puhuessaan keskiviikkona tasa-arvoseminaarissa Helsingissä. Räty huomautti, että miesten korkeammat eläkkeet naisiin verrattuna johtuvat keskimäärin kaksi vuotta pidemmistä työurista sekä korkeammasta palkkatasosta. Vuonna 2013 miesten kokonaiseläke oli keskimäärin 1 760 euroa ja naisten 1 376 euroa kuukaudessa. Ero kuukausieläkkeissä oli 384 euroa miesten hyväksi.
Rädyn mukaa osittain ero johtuu naisten suuremmasta hoivavastuusta ja vanhemmuuteen liittyvistä vapaista. Hän muistuttaa, että naiset käyttävät yleisesti vanhempainvapaat. Myös kotihoidon tuen käyttäjistä 94 prosenttia on naisia. Kun kotonaolojaksot pätkivät naisten työuran, he jäävät jälkeen palkkakehityksestä ja näin tuleva eläkekin jää pienemmäksi kuin vastaavalla alalla täysaikaisesti urakoineella miehellä.
Uuden näkökulman äitien työssäkäyntiin ja urapolkuihin tuo kauppatieteiden maisteri Jenni Kellokumpu, joka väitteli perjantaina äitien työllisyyden ja hedelmällisyyden eli kansankielellä lapsiluvun suhteesta. Valtiovarainministeriön erikoistutkijana työskentelevä Kellokumpu on väitöstyössään laskenut, kuinka paljon äitien työuran katkeaminen vaikuttaa lapsien lukumäärään. Väitös julkaistaan Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen (VATT) Julkaisut -sarjassa.
Kellokumpu käsittelee äitien ja isien työllisyyttä ajanjaksona, jolloin kotihoidontukijärjestelmä ja vanhempainvapaan isäkuukausi ovat olleet voimassa. Tulosten mukaan naisten on vaikeampi työllistyä lastensaannin jälkeen. Työllistyminen vaikeutui etenkin kolmannen lapsen synnyttyä. Sen sijaan isien työllisyyteen lapsilla ei ollut vaikutusta, VATT referoi.
Kellokumpu arvioi, että yksi syy epäsuhtaan on se, että ilman voimassa olevaa työsuhdetta kotihoidontuella lapsia hoitaneet äidit joutuvat kilpailemaan samoista työpaikoista sellaisten hakijoiden kanssa, jotka eivät ole olleet perhevapailla. Tässä kilpailussa kurahousukansan kaitsija jää jalkoihin.
Tutkimuksen mielenkiintoisin havainto on kuitenkin se, miten työpaikan menetys vaikuttaa lapsilukuun. 1990-laman varjossa jokaista sataa irtisanottua naista kohden syntyi kolme lasta vähemmän kuin samanikäisille, yhtä koulutetuille ja samalla alalla työskenteleville naisille. Syntyvyys aleni 1,85 prosenttia. Korkeakoulutetuilla ja hyvätuloisilla naisilla muutos oli jopa jyrkempi, sillä lapsia syntyi viisi vähemmän jokaista sataa irtisanottua naista kohden. Syntyvyys aleni peräti 2,6 prosenttia.
Kellokumpu tulkitsee, etteivät tulot ole päätekijä, kun perheissä tehdään päätös lasten hankkimisesta, vaan naisilla omaan uraan ja työllistymiseen liittyvillä näkökohdilla voi olla enemmän merkitystä kuin tuloilla.
Yksi Suomen suurimmista ongelmista on huoltosuhteen vääristyminen. Väestö vanhenee vauhdilla. Jos vauvoja ei synny, koska äidit ovat epävarmoja urastaan, tuleviakin veronmaksajia on entistä vähemmän. Kierre jatkuu.
Kaikki vaikuttaa lopulta siis kaikkeen. Jos äidillä on työpaikka, pitkät perhevapaat jättävät jälkensä naisen ura- ja palkkakehitykseen, ja sitä myötä myös tuleviin eläkkeisiin. Jos taas nainen menettää työpaikkansa ja on hoitovapaalla ilman työsuhdetta, lapsiluku jää alhaisemmaksi.
Ensi vaalikaudella työelämän tasa-arvoasioita ei voi lakaista räsymaton alle. Panostukset naisten työllistymiseen tavalla tai toisella ovat kansakunnan etu.
Kirjoittaja on Nykypäivän ja Verkkouutisten toimituspäällikkö.