Kansalaisaloite äitiyslaista tuli torstaina eduskunnan täysistuntoon. Kansanedustaja Mika Niikko (ps.) piti aiheesta ensimmäisen puheenvuoron, jota monet hänen jälkeensä nousivat paheksumaan.
Vihreiden Emma Kari huomautti edustajilta edellytettävän arvokasta käytöstä. Kari sanoi hänelle olleen vaikeaa kuunnella niin äitiyttä halventavaa puheenvuoroa kuin minkä Niikko piti.
– Ja minun täytyy sanoa kaikille näille äideille ja näille lapsille, jotka tätä lähetystä seuraavat, että sivistyneessä yhteiskunnassa teidän ei pitäisi joutua tällaista puhetta kuuntelemaan. Te olette ihan yhtä arvokkaita, te olette ihan yhtä oikeita perheitä kuin mikä tahansa muu perhe, Emma Kari totesi.
Vasemmistoliiton Silvia Modigin mukaan Niikon väite äidiksi tulemisesta vain synnyttämällä on äärimmäisen loukkaavaa ”äideille, jotka eivät voi jo nyt tulla äideiksi. Adoptioäiti voi tulla äidiksi, sijaisperheen äiti voi tulla äidiksi, uusioperheessä voi tulla äidiksi”.
– Kyllä täytyy vähän ihmetellä, että ilmeisesti täällä eduskunnassa saa sanoa ihan mitä vain, Silvia Modig totesi.
Kokoomuksen Saara-Sofia Sirénin mukaan aloite vaikuttaisi ainoastaan rekisteröidyssä parisuhteessa olevan naisparin hedelmöityshoidon avulla saaman lapsen vanhemmuuden vahvistamismenettelyyn.
– Tähän tämä aloite liittyy. Se ei vaikuta vanhemmuuteen käytännössä yhtään millään muulla tavalla. Äitiyslailla ei ole muita vaikutuksia, ei isien, ei äitien elämään, Sirén totesi.
Sdp:n Sanna Marin totesi Mika Niikolle, että ”tämä teidän puheenvuoronne, jonka tuolta pöntöstä käytitte, oli törkeä, se oli hävytön ja se oli ala-arvoinen”.
”Kuka on äiti?”
Mika Niikon puhe on seuraavassa hieman lyhennettynä ja toimitettuna.
– Pääpiirteittäin aloite ehdottaa, että yhdelle lapselle voitaisiin vahvistaa kaksi äitiä. Aloite on tehty oikeusministeriön viime kaudella valmisteleman lakiluonnoksen perusteella. Edellinen hallitus jätti asian edistämättä, ja siinä se teki viisaasti, Mika Niikko aloitti.
– Meillä on Suomessa erinomaisen selkeä ja oikeudenmukainen käytäntö siinä, kuka on lapsen äiti. Äiti on lapsen synnyttänyt nainen. Tämä on sellainen itsestäänselvyys, ettei sitä ole tarvinnut kirjata edes lakiin. Yhtäkkiä kuin salamana kirkkaalta taivaalta jostain tarjotaan sellaista viisautta, että tarvittaisiinkin tällainen 70 sivun ohjeistus sen selvittämiseksi, kuka tai ketkä ovat lapsen äitejä.
– Lakiluonnoksen 54 pykälästä yksi ainoa pykälä käsittelee luonnollista äitiyttä. Loput 53 pykälää tarvitaan mahdollisen toisen äidin määrittelyyn. Jatkossa olisi siis äitejä ja ”äitejä”. Kansalaisaloitteen mukaan jälkimmäiset olisivat virallisesti ottaen äitiyslain 3 §:n 1 momentissa tarkoitettuja äitejä. Hallituksen norminpurkutalkoista ei ainakaan tässä kansalaisaloitteessa ole kyse.
Niikon mukaan ”tämä niin kutsuttu 3 §:n 1 momentissa mainittu äiti on äiti, jos hän tunnustaa äitiyden, mutta jos hän tuleekin toisiin ajatuksiin, hän voi peruuttaa tunnustuksensa pois ja siten hän ei enää olisikaan äiti”.
– On varmaan relevanttia tässä vaiheessa kysyä, mitä äitiyttä tämä tällainen on. Minun puolestani tämän edellisen sixpack-hallituksen kokoaman lakiehdotuksen voisi nimetä äitiyden käsitteen halventamisen laiksi. Äidiksi tullaan lapsi synnyttämällä, se on luonnon sanelema siunaus. On toki sijaisäitejäkin. Heidän roolinsa ei kuitenkaan ole ristiriidassa luonnollisen äitiyden kanssa vaan vahvistaa sitä. Jos lapsi on menettänyt äitinsä, hänelle pyritään järjestämään korvaava kokemus. Tämä on oikein. Selvää tässä ehdotuksessa ei ole muuta kuin se, että äitiyden uudelleen määrittely johtaisi erittäin epäselvään tilaan. Lakiehdotuksessa puhutaan naisesta, joka saattaa olla lapsen toinen äiti. Voisiko Suomen laki enää sekavammaksi mennä?
”Vanhempien sekamelska”
– Tämä aloite koskee vain hedelmöityshoidon yksittäistapausta. Pykäliä ja epäselvyyksiä syntyisi tukuittain lisää, jos joku jossain vaiheessa jatkaisi aloitteen logiikkaa pidemmälle. Pian joku vihreistä tai vasemmistoliitosta tai miksei myös muistakin puolueista voisi kysyä, miksi muut äidin ja isän titteleitä tavoittelevat asetetaan eriarvoiseen asemaan suhteessa niihin naisiin, joiden lesbokumppani on saanut hedelmöityshoitoa heidän yhdessäolonsa aikana. Tämänkö vanhempien sekamelskan keskelle laittaisimme lapsen? Looginen ihminen miettii jo, miksi lapsella ei voi olla vaikkapa kolmea tai neljää äitiä, jos kerran kaksi voisi olla mahdollista.
– Vakavinta asiassa ovat juuri lapsivaikutukset. Jo tämän lain perusteella lapsen vanhempien määrittelystä voisivat riidellä hänen biologinen äitinsä, mahdollinen biologinen isänsä, äidin lesbokumppani tai lesbokumppanit, alaikäisen lesbokumppanin vanhemmat ja tietysti lapsi itse, lapsen etua edustettaessa lastenvalvojan näkemys. Kunnalliselle lainvalvojalle jäisi velvollisuus selvittää, onko lapsella toinen äiti, jos niin on aihetta olettaa. Maalaisjärjellä moiselle oletukselle ei ole aihetta. Mutta joka tapauksessa tällaiseen joutuisivat lastenvalvojat käyttämään työaikaansa. Voiko kuvitella turhempaa tarkoitusta periä kansalta veroja?
– Niin kutsutun äitiyden tunnustamisesta on aloitteessa tehty läpihuutojuttu. Tekijät ovat ylpeinä mainostaneet, että aloitteen myötä tunnustamisen voisi tehdä lyhyessä hetkessä neuvolassa. Voin kuvitella, että tällaisia tunnustuksia tehtäisiin ilman kunnon harkintaa vauvan odotuksen jännityksessä. Elämän kannalta vanhemmuus on kuitenkin muutakin kuin läpihuutojuttu. Vaikutukset ovat pidemmät kuin tunnustajan elämä. Kuten tiedämme, parisuhteet voivat muuttua riitaisiksi ja hajota. Suhteiden lyhytaikaisuus on erityisesti tyypillistä samaa sukupuolta olevien parisuhteissa.
Lapsen etu
Kansanedustaja Mika Niikon mukaan ”pian löytyisi äitiyden tunnustanut, joka ei olisi tunnustuksesta enää niin hyvillään. Hänellä olisi niin kutsuttu lapsi, jolle olisi maksettava elatusrahaa ja jopa perintö. Voiko lapsen kytkeminen juridisin sitein tällaiseen henkilöön olla lapsen etu?”.
– Yksityiskohtaisissa perusteluissa lukee seuraavaa: ”Äitiyden toteaminen ei edellytä sitä, että lapsen synnyttänyt henkilö on sukupuoleltaan nainen.” Tässä tarkoitetaan naista, joka on oikeudellisesti vahvistettu mieheksi mutta joka on säilyttänyt anatomisen sukupuolensa mukaisen suvunjatkamiskyvyn naisena. Tämä on tehty, jotta ei koituisi ongelmia, jos juridiselta sukupuoleltaan mies synnyttää lapsen, vaikka Suomen translaki ei anna tällaista mahdollisuutta. Tässä ehdotuksessa haluttaisiin varmistaa tietä translain muutokseen, vaikka siitä ei ole päätetty yhtään mitään.
– Esimerkiksi kokoomuksen edustajat (Saara-Sofia) Sirén ja (Jaana) Pelkonen ovat yhtyneet vihreiden vaatimukseen tässä samaisessa asiassa. Mielipidekirjoituksia lukiessa vaikuttaa siltä, ettei heidän mielestään elämässä ole sen suurempaa ihmisoikeusrikkomusta kuin kieltää miestä tulemasta raskaaksi ja synnyttämästä lasta. Voiko maailma mennä enää hullummaksi? Tätä kysyy tavallinen heteroisä. Ensin yhteiskunnan rahoilla sukupuolia korjataan, ja tämän jälkeen meillä tulisi sallia se, että mieheksi korjattu saa synnyttää. Pitäisi mielestäni jo päättää, mihin suuntaan ollaan menossa.
– Kansalaisaloitteista näyttää kuitenkin tulleen sukupuolivähemmistöjen etuja ajavien järjestöjen päätyökalu hankkia nostetta omille agendoilleen ohi kunnollisen lainvalmistelun. Kansalaisaloitteesta ei pitänyt tulla perheen ja hyvinvoinnin murentamisen keihäänkärkeä. Sukupuolineutraalia avioliittolakia ajanut kansalaisaloite läpäisi viime kautena eduskunnassa. Se uhkaa ensi vuonna ei ainoastaan sanan- ja uskonnonvapautta vaan myös lapsen oikeutta isään ja äitiin, Niikko sanoi.
– Eduskunnan tulee tehdä kaikkensa tukeakseen jokaisen lapsen oikeutta isän ja äidin muodostamaan perheyhteyteen eikä hajottaa sitä entisestään.