Juhla oli myös YK:n juhla, jonka pääsihteeri Antonio Guterres on juhlamenojen pääpuhuja.
Kun Indonesian diktaattori Suharto pakotettiin vuonna 1998 luopumaan vallastaan, oli Itä-Timorin verisestä miehityksestä muodostunut Indonesialle kansainvälinen rasite.
Entisen siirtomaaisäntä Portugalin ja Indonesian välisissä YK:ssa käydyissä neuvotteluissa sovittiin itsenäisyyttä koskevan kansanäänestyksen järjestämisestä.
Suurimmaksi ongelmaksi järjestelyissä muodostui se, että Portugali antoi äänestyksen turvallisuudesta huolehtimisen Indonesian vastuulle. Ennen äänestystä Indonesian armeija ja sen rekrytoimat puolisotilaalliset joukot terrorisoivat paikallista väestöä ja itsenäisyyden näkyviä puolesta puhujia.
Äänestystä edeltävänä iltana puolisotilaalliset joukot alkoivat ryöstämään ihmisten äänestyskortteja. Tämän seurauksena tuhannet Itä-Timorin tuolloin alle miljoonan kokoiseen väestöön kuuluvista pakenivat vuorille piiloon. Kun aurinko äänestyspäivänä nousi, ulottui vuorten huipuilta tuhansien ihmisten jonoja äänestyspaikoille. Useimmat painoivat äänestyskorttejaan rintaansa vasten kuin kalleinta omaisuuttaan.
Äänestysaktiivisuus nousi yli 90 prosenttiin ja noin 79 prosenttia äänesti itsenäisyyden puolesta. Korkeimmissa arvioissa jopa neljänneksen itätimorilaisista arvioitiin 25 miehitysvuoden aikana kohdanneen väkivaltaisen kuoleman.
Äänestyksen jälkeen YK perusti Itä-Timorille väliaikaishallinnon, kunnes uusi valtio syntyi vuonna 2002. Alku ei kuitenkaan ollut helppo sen enempää YK:lle kuin Itä-Timorin uusille hallitsijoille.
Indonesian armeija oli kostanut kansanäänestyksen tuloksen tuhoamalla suurimman osan Itä-Timorin rakennuskannasta maan tasalle ja kuljettamalla noin 200[nbsp]000 ihmistä Timorin saaren länsiosaan perustetuille, armeijan valvomille leireille.
Vuonna 2006 maassa puhkesi sisäisiä aseellisia väkivaltaisuuksia, joiden nähtiin olevan perua Portugalin siirtomaavallan loppuaikana 1970-luvulla käydystä lyhyestä sisällissodasta. YK palasi ottamaan vastuun maan turvallisuudesta ja tukemaan nuoren valtion hallintoa monin tavoin.
Sen jälkeen maassa on järjestetty monet rauhanomaisesti sujuneet vaalit ja monet sanovatkin Itä-Timorin kehittyneen Kaakkois-Aasian demokraattisimmaksi valtioksi. Se on kuitenkin kehitysmaa, jonka väestön keski-ikä on alhainen ja jossa iso osa väestöä elää köyhyydessä. Valtion budjetti katetaan pääosin Timorinmeren kaasun ja öljyn hyödyntämisestä tulevilla rojalteilla.
Vienti ja palvelusektori ovat viime vuosina kehittyneet ja koulutuksen saatavuus laajentunut , mutta suurin osa väestöstä saa toimeentulonsa maataloudesta, jossa paikoin eletään vieläkin kädestä suuhun ilman kehittynyttä logistikkaa ja markkinastruktuuria.
Maan hallituksen voimamiestä Xanana Gusmaoa on arvosteltu liiasta luottamuksesta korruptiota aiheuttaviin suuriin ulkomaisiin investointeihin. Arvostelijat tahtoisivat hallituksen panostavan enemmän maatalouden, uusiutuvien energialähteiden ja paikallisen yritteliäisyyden kehittämiseen. He muistuttavat, että kaasusta ja öljystä saatavat rojaltit loppuvat ehkä jo ensi vuosikymmenellä.
Maailmanjärjestö YK:lle Itä-Timor on ongelmistaan huolimatta ollut menestystarina. Verinen miehitys ja jatkuva pelko ovat historiaa ja 1,3 miljoonan ihmisen kansakunta pystyy rauhanomaisissa olosuhteissa irtaantumaan menneisyyden traumoista ja keskittymään valtionsa ja yhteiskuntansa rakentamiseen ja tulevaisuuteen.