Kirjakauppojen hyllyissä ja päivittäistavarakauppojen lehtitelineissäkin on tänä kesänä ollut tarjolla ns. aikuisten värityskirjoja. Tavarataloissa, kirja- ja paperikaupoissa myytäneen värikyniä, -liituja ja -tusseja enemmän kuin vuosikymmeniin. Niin kirjojen kuin värien valikoimassa tosin on toivomisen varaa.
Joka paikassahan siihen nykyään törmää, aikuisten värityskirjojen tarjontaan.
Ranskasta tämä villitys sai alkunsa. Sen katsotaan syntyneen vasta muutama vuosi sitten, ja nyt se on levinnyt kuin maailmanpalo. Myös meille kaukaiseen Suomeen, pieniin syrjäkyliinkin. Kai siinä jotakin on oltava.
Aikuistakin saa joskus lapsettaa. Se tekee hyvää parkkiintuneelle ja kyynistyneelle mielelle.
Kuka ties parantaa stressin aiheuttaman mahahaavankin.
Ainakin värityskirjan pohjakuvien värittäminen saa hetkeksi unohtamaan kaikki muut asiat; niin kiireet, stressin, työlistat kuin huolenaiheetkin.
Mutta kunnon värikynät ovat työn ilolle ehdoton edellytys. Haaleilla värikynillä on mahdotonta saada aikaan kunnon jälkeä.
Tässä kokeessa käytetyt värikynät olivat aivan liian hennon pastellisävyisiä, vaikka juuri niitä paperikaupassa oli vakuutettu tähän käyttöön ostetun. Kynillä ei saanut aikaan peittävää väripintaa, vaikka kuinka yritti. Kuvat jäivät siksi pakostakin vaisun haaleiksi.
Hyviin värikyniin tai väreihin yleensä kannattaakin kiinnittää huomiota. Ja uhrata vähän rahaakin.
Spontaania sitoutumista
Seitsemän aikuista kokoontui äskettäin kauniiksi elokuun lauantai-illaksi testaamaan värityskirjojen kuva-aiheistoa, värikyniä ja omaa luovuuttaan.
Nuorimmat värittäjät olivat 30 ikävuoden kahden puolen, muut iältään 60 +. Aikuisten värityskirjojahan tässä piti testattaman.
Vastoin odotuksia siinä vierähti kaksi–kolme tuntia ihan värittämisessäkin, pienet jaloittelut ja iltapalat siihen päälle.
Ilman ainuttakaan valitusta, että vieläkö tätä pitää jatkaa.
Käsi tosin monellakin tuppasi vähän väsymään. Edellisestä värityskerrasta kun saattoi olla jo aikaa jopa puoli vuosisataa.
Kaikkien seitsemän testaajan kokoontuessa parin tunnin työskentelyn jälkeen iltapalalle ennen kuin vielä vähän aikaa jatkettiin, oli päällimmäinen huomioni ryhmän spontaani sitoutuneisuus. Kukaan ei ollut lyönyt lossiksi tyyliin ”tää on ihan tyhmää, värittäkää te”.
Kun kukin oli valinnut itselleen pohjakuvan kolmesta tarjolla olleesta värityskirjasta ja lähes 200 kuvasta, alkoi hiljainen ahertaminen.
Kaikki pakkautuivat saman pöydän ääreen. Värikyniä pyydettiin ja vaihdeltiin sovussa, jos tarvetta oli. Käytössä oli kolme kahdentoista puuvartisen kynän settiä ja muutama huomiovärikynä.
Värityskirjojen kysyntä on uskomattoman kova Suomessakin. Tämän seurauksena useat värityskirjat ovat loppuunmyytyjä, vaikka uusia painoksia otetaankin. Kotimaisten kirjojen valikoima on lisäksi vielä ohut ja yksipuolinen.
Jopa Työterveyslaitoksen edustaja on ottanut voimakkaasti kantaa värittämisen puolesta: yksitoikkoinen kehollinen toiminta rauhoittaa mielen.
Meidän ryhmämme psykologijäsen kuitenkin jarruttelee suuria odotuksia.
– Pahoin stressaantuneelle kirjan lukeminenkin on stressaavaa. Värittäminen voi olla hyvä alku. Liikaa siltä ei pidä odottaa, hän sanoo.
Jokin uutiskevennys?
Vaikka tämän kesän mittaan jokseenkin jokainen on törmännyt värityskirjoihin, on ilmiö vielä nuori.
– Kun kuulin aikuisten värityskirjoista juhannuksena ensimmäisen kerran, ajattelin, että ei oo totta, Kristiina, 63, sanoo.
– Minäkin olin ihan häpnaadilla lyöty, psykologi Irmeli, 65, tunnustaa.
Sitten hän luki kirjakauppiaiden liiton edustajan vedonneen, että tehkää hyvät ihmiset värityskirjoja, kun niitä kaikki kysyvät.
Myös Reetta-Elina, 28, myöntää ensimmäisen kerran värityskirjoista kuullessaan pitäneensä juttua jonkinlaisena uutiskevennyksenä.
Sittemmin hän on tuttaviensa kanssa jutellut ilmiöstä, että siinä on kuin new agen piirteitä. Voit kertoa meneväsi retriitille, ja se on ihan OK. Jos sen sijaan kertoisit vaikkapa käyväsi kirkossa, sitä pidettäisiin outona.
– Mindfulness on mennyt kaupaksi, se vastaa ajan vaatimuksiin, Irmeli sanoo.
Hänen mukaansa nykyajan hektisessä työelämässä ei ihmisellä ole selkeää rajaa työlle ja levolle. Jokaisella on aina mukanaan jokin härpäke, tekninen väline, jonka kautta on aina yhteys työhön. Mindfulness, (jossa keskittyneisyys on vain tässä ja nyt) on vastapainoa työlle, niin kuin aikoinaan olivat vaikkapa harrastekalastus ja myöhemmin tv-sarjat.
– Visuomotoriseen toimintaan, silmän ja käden yhteistyöhön, on pakko paneutua ja keskittyä. Se edellyttää tarkkaavaisuuden kohdistamista, Irmeli analysoi.
– Ilmankos skiditkin hiljenee vähäksi aikaa, kun ne rupeaa askartelemaan, Reetta-Elina sanoo.
Niin muuten hiljeni meidän aikuisten testausryhmämmekin.
Valintasi kertoo sinusta
Valmiit pohjakuvat voivat olla värittäjälle rasitekin, ainakin kömpelöt, kliseemäiset tai muuten epämiellyttävät kuvat. Mutta toisaalta niitä tarvitaan. Juuri valmiit kuvat ovat mahdollistaneet koko väritysbuumin. Useimmaltahan jäisi se kuva itse piirtämättä.
– En olisi muuten tullut aloittaneeksikaan. Ei nykyään kukaan käytä kynää edes koulussa, Riikka-Maria, 32, sanoo.
Markku, 67, valitsi väritettävän kuvan sillä perusteella, että siinä oli hahmoja, jotka tuntuivat lapsuudesta tutuilta. Lisäksi kuvasta tuli mieleen vastikään omalle kotipihalle pystytetty terassi.
Ehkä myös kotikylän luonnonläheisyys ja eläimet, joita kotona maatilalla oli.
Kristiinalle oli kuvan valinnassa ratkaisevaa hahmojen selkeäpiirteisyys – sekä kukat.
– Kukkaset on mun haaste, en ole mikään viherpeukalo, hän väittää.
– Ensin ajattelin, että jäljen pitäisi olla hienoa, mutta sitten innostuin ja annoin mennä vain. Olisi tullut värikkäämpiäkin kukkasia, jos kynissä olisi ollut voimakkaammat värit.
Markku, 61, ei olisi yksin tullut ryhtyneeksi koko värityshommaan.
– Kaikki pienen pöydän ääressä, tässä oli kai sellainen ompeluseuraefekti.
Hän sanoo valinneensa kuvatarjonnasta sellaisen, jossa oli yksi hahmo (kala).
– Kuvittelin pääseväni eroon pienestä pipertämisestä
Tosin ihan niin siinä ei sitten lopulta käynytkään.
Markku kiitteli myös tilanteen helppoutta, kun kuvakirjat ja värit olivat valmiina.
– Ei tarvinnut päättää mitään muuta kuin mikä kynä seuraavaksi käteen. Se on aika vähän kolmeen tuntiin.
Reetta-Elina valitsi kuvan osin ihan toisin perustein.
– Minä taas valitsin selkeän kuvahahmon (leijona), jossa nimenomaan on pientä piperrystä.
Hän sanoo olleensa jo koulussa pienen pipertäjä yhdistettynä pedanttisuuteen ja perfektionismiin. Oppitunneillakin hän teki muistiinpanot lyijykynällä ja kotona kirjoitti ne puhtaaksi toiseen vihkoon kuulakärkikynällä.
Riikka-Maria selasi kirjoja, kunnes löysi kivan kuvan, joka muistutti äskeisestä lomasta. Hän muuten suoriutui nopeimmin niin värittämisestä kuin kuvan valinnastakin.
Hänkin piti askartelusessiota miellyttävänä kokemuksena.
– Tosi hyvin vie ajatukset pois kaikesta skeidasta.
Kuvastoa syytä laajentaa
– Ovatko nämä tosissaan aikuisten värityskirjoja, nuorempi Markku kysyi.
Aiheellisesti. Kuvathan olivat valtaosaltaan jotenkin teinityttömäisiä.
Käytössämme olleiden kirjojen kuvasto on omituisen yksipuolista. On jokseenkin naivistisia luontoaiheita, puutarhoja ja söpöjä eläimiä. Toinen vallitseva kuvasto tulee ornamenteista ja mandaloista, mikä jälkimmäinen viittaa juuri Reetta-Elinan mainitsemaan yhteyteen new ageen.
Yksinkertaistaen kuva-aiheet tuntuvat enemmän naisille ja nuorille tytöille kuin pojille tai ainakaan aikuisille miehille suunnatuilta.
Kuvastosta puuttuvat tyystin esimerkiksi rakennukset, autot, junat ja urheilu. Olisihan jokin jalkapallo-ottelun tilannekin hauska väritettävä, vaikkapa oman suosikkijoukkueen peliasun väreillä.
Värityskirjojen tarjonta tosin laajenee koko ajan ja hurjaa vauhtia. Kuvastokin varmasti monipuolistuu.
Kesken, tarkoituksella
Ai niin. Väritinhän mukana minäkin, Pertti, 63 v.
Valitsin kuvan viimeisenä ryhmästämme. Otin sen eri kirjasta kuin muut. Valintani on näköjään joukon ainoa abstrakti kuva-aihe.
Mosaiikkimainen kuviointi osoittautui todella työlääksi ja hitaaksikin. Lisäksi pastellisävyiset värikynät sopivat huonosti pienten geometristen monikulmioiden erottumiseen toisistaan. Käytinkin paikoin huomiovärikyniä.
Minun väritysurakkani näyttää, toisin kuin kaikkien muiden, jääneen kesken.
Se oli tarkoituskin.
Annoin nimittäin mielessäni teelmälleni teeman Elämäni mosaiikki.
En siis halunnut värittää sitä kokonaan ja valmiiksi. Halusin jättää valkoisia alueita kartalleni.
Anti-Stress värityskirja Ihmeelliset puutarhat. 100 värityskuvaa stressin poistoon. Paasilinna 2015. Hinta Adlibris.com-verkkokaupassa 12,50 euroa. Tilapäisesti loppunut.
Sanna Wikström–Meri Mori: Viisaat ystäväni. Täytä ja väritä (ns. ystäväkirja). Basam Books 2014. Hinta (Adlibris) 4,90 euroa.
Zenväritys. Luovaa värittämistä aikuisille. Eläimet. GMC Publications Ltd 2015. Hinta 8,90 euroa.
Kirjoittaja Pertti Piispanen jää tämän jutun myötä eläkkeelle oltuaan Nykypäivän palveluksessa 32,5 vuotta. Sisarjulkaisu Verkkouutiset kiittää Pertsaa hienoista vuosista ja toivottaa mainioita eläkepäiviä!
