Torstaina jättämässään kirjallisessa kysymyksessä Risto Kalliorinne haluaa selvittää rajatyöntekijöiden asemaa aikuiskoulutustuen osalta.
Rajatyöntekijä tekee töitä tai toimii itsenäisenä ammatinharjoittajana yhdessä EU-maassa, mutta asuu toisessa EU-maassa, johon hän palaa yleensä päivittäin tai vähintään kerran viikossa.
– Kun 14 vuotta Ruotsissa työelämässä ollut Suomen kansalainen hakee aikuiskoulutustukea kehittääkseen ammattitaitoansa ja saa Koulutusrahastolta kielteisen päätöksen, niin jossain on oltava virhe, Kalliorinne sanoo.
Kalliorinteen viittaama henkilö on Suomen kansalainen. Hän on koko työssäoloaikansa asunut Suomessa ja on aina maksanut veronsa Suomeen, mutta ei ole Aikuiskoulutuslain tai Koulutusrahaston sääntöjen pohjalta oikeutettu saamaan kouluttautumiseensa aikuiskoulutustukea. Myöskään Ruotsista henkilö ei saa mitään tukea, koska hän on suomalainen.
– Tällainen kohtelu Suomen kansalaista kohtaan on olemassa olevaan lakiin perustuva, mutta ei missään olosuhteissa oikein.
– Siksi onkin aiheellista kysyä, onko hänen kohtelunsa EU:n ja Pohjoismaiden vapaan liikkuvuuden mukaista, tasa-arvoista ja oikeudenmukaista? Onko rajatyöntekijän asema olla väliinputoajana kahden EU- ja Pohjoismaan välillä suhteessa aikuiskoulutustuen perusteisiin tilanteessa, jossa hän haluaa kouluttautumalla kehittää ammattitaitoaan?
Kysymyksessään Kalliorinne viittaa myös lokakuun lopulla Oslossa pidettyyn Pohjoismaiden Neuvoston istuntoon, jossa pohjoismaiden pääministerit antoivat yhteisen lausunnon, jossa todettiin rajaesteiden poistamisen olevan yksi pohjoismaisen yhteistyön tärkeimmistä tavoitteista.
Kalliorinne kysyykin, miten Pohjoismaissa edistetään rajatyöntekijöiden asemaa ja aikooko hallitus puuttua ilmeiseen epäkohtaan aikuiskoulutustuen maksatusten perusteissa.