Pajatson viimeisen lyönnin löi Mielenterveyden keskusliiton toiminnanjohtaja Olavi Sydänmaanlakka.
– Kolikon lyöminen Pajatsoon on aikanaan kuulunut kansalaisen perusoikeuksiin, ja Pajatso jää mieleeni hyväntuulisena jokamiehen pelinä. Itsekin olen nuoruudessani tyhjentänyt Kouvolan Kesoilin laitteen useampaan kertaan hieman epävirallisin keinoin, Sydänmaanlakka muistelee.
Kolikkoja on lyöty Pajatsoon 1920-luvulta lähtien kymmeniä miljardeja kertoja, ja pelikoneet ovat olleet merkittävä osa kahviloiden, baarien ja huoltoasemien miljöötä.
Pajatson pelaaminen on kuitenkin hiipunut 1980-luvulta alkaen, jolloin suomalaiset kiinnostuivat enemmän pokeri- ja hedelmäpeleistä.
– Pajatso on ainutlaatuinen keksintö, josta on vaikea puhua hymyilemättä. Nykypäivänä tehtyjen pelien on mahdotonta saavuttaa vastaavaa kymmenien vuosien kansansuosiota. Pajatso on tuottanut nykyrahassa mitattuna peräti 1,5 miljardia euroa sosiaali- ja terveysalan järjestöille. Nyt on kuitenkin aika päästää klassikkopelimme lepoon. Kaikki kiitos ja kunnia Pajatsolle sen tekemästä suuresta työstä, RAY:n toimitusjohtaja Velipekka Nummikoski sanoo.
Koko RAY:n toiminta alkoi Pajatsoista vuonna 1938.
Pajatsoja huijattiin monin tavoin
RAY:n nykyisiä automaatteja on mahdotonta huijata, mutta ennen oli toisin. Pelaajat kehittivät mitä moninaisimpia tapoja päästäkseen käsiksi Pajatsorahoihin, ja RAY pyrki kaikin keinoin estämään huijaukset.
Tyypillisin huijaus oli siimarahan käyttäminen. Pelaaja kiinnitti kalastussiiman kolikkoon, löi kolikon Pajatsoon ja yritti pilkkiä siiman avulla rahaa kulkemaan voittoportin läpi. RAY torjui siiman käyttöä lisäämällä laitteeseen leikkurin, johon siima katkesi.
Toinen suosittu tapa oli taivutella kolikkoja, jotta ne jumiutuisivat Pajatson tauluun ja auttaisivat voittoportteihin osumisessa.