Suomen paloasemia uhkaa paha korjausvelka, uutisoi Maaseudun Tulevaisuus. Paloasemien huonolla kunnolla voi olla dramaattisia seurauksia pelastustoiminnan toteuttamisen kannalta.
Suomen pelastusalan ammattilaiset SPAL ry:n ja Turun yliopiston vuonna 2019 tekemän kyselyn mukaan sisäilmahaitoista kärsittiin valtaosalla, yli 70 prosentilla paloasemista. Tämä tarkoittaa sitä, että jokaisella hyvinvointialueella on vähintään yksi paloasema, jonka ilmanlaatu on huono.
– Yllättävän yleisiä kosteusvauriot paloasemilla ovat, SPAL:in johtaja Kim Nikula toteaa MT:lle.
Iso osa Suomen paloasemista on rakennettu 1970- tai 1980-luvulla. Nämä rakennukset ovat ehtineet päästä vuosien varrella huonoon kuntoon.
– Pahimmassa tapauksessa palomies menettää työkykynsä, eikä kykene suorittamaan ammattiaan, johon hänet on koulutettu, Nikula sanoo.
Uusien paloasemien rakentaminen on kuitenkin hidas prosessi. Rakennusprojektissa menee lupineen noin viisi vuotta.
Paloasemien huonosta kunnosta kärsitään varsinkin Lapissa. Pahimmillaan ongelmat näkyvät arjessa niin, että palveluntuotanto kärsii. Joihinkin tiloihin saatetaan jopa määrätä käyttökieltoja.
– Kunnat ovat olleet hyvin nuukia peruskorjaamaan niitä, ja niissä on aika iso korjausvelka, sanoo pelastusjohtaja Markus Aarto.
– Voidaanko jossain kunnissa pitää paloasemaa ollenkaan? Aarto kysyy.
Lapissa välimatkat paloasemien välillä ovat pitkiä, keskimäärin noin sata kilometriä. Yhden paloaseman asettaminen käyttökieltoon siirtää pelastustoiminnan sitä lähimpänä olevalle asemalle. Tämä aiheuttaa huomattavaa haittaa pelastustoimelle.
– Se viive on melko valtava, Aarto myöntää.
Aarto arvioi, että SPAL:in muutama vuosi sitten tehdyn selvityksen jälkeen tilanne on päässyt pahentumaan. Tämä johtuu Aarton mukaan siitä, että pelastustoimen siirtäminen kunnilta hyvinvointialueille on muuttanut rahoituspohjaa.
– Kuntien halu investoida loppui käytännössä kokonaan, Aarto kiteyttää.