Helsinki-Vantaan lentokentällä heitä vastaanottamassa oli lähiomaisten lisäksi valtiovallan, Keskusrikospoliisin ja Kansanlähetyksen edustajia.
Helsinki-Vantaan lentokentän terminaali, johon arkut saapuivat, oli suruliputettu. Sisäministeri Päivi Räsänen välitti omaisille valtioneuvoston osanoton. Hän totesi, että uutiset Heratista pysähdyttivät ja järkyttivät laajasti.
Seija Järvenpään ja Kaija Martinin työ oli hänen mukaansa arvostettua niin Afganistanissa kuin täällä Suomessa.
– Oman valtiovaltamme näkökulmasta se avustus- ja kehitysyhteistyö, jossa he olivat mukana, ansaitsee syvän kunnioituksen, Räsänen sanoi.
– Seijan ja Kaijan työllä oli tarkoitus. Rakkautta ja valoa tarvitaan juuri siellä, missä on pimeää. Tämä oli heidän kutsumuksensa. Heidän esikuvansa osoittaa, että kohdatessamme pahan, meidän ei pidä lannistua, lamaantua, meidän ei pidä väsyä tekemään hyvää, sillä vain valo voi voittaa pimeyden, ministeri lohdutti.
Alivaltiosihteeri Pirkko Hämäläinen esitti kehitysministeri Pekka Haaviston osanoton.
– Tänään meillä on päällimmäisenä järkytys ja suru. Tulee vielä päivä, jolloin omaiset ja ystävät tulevat myös ylpeydellä muistamaan kehitysyhteistyön tekijöitä, jotka oman turvallisuutensa vaarantaen auttoivat kaikkein heikoimmassa asemassa olevia ihmisiä. Sellainen työ ei koskaan mene hukkaan, ministeri Haaviston tervehdyksessä todettiin.
Afganistanissa 24. heinäkuuta surmansa saaneet avustustyöntekijät lähtivät yhtä aikaa ensimmäiselle työkaudelleen Afganistaniin alkuvuonna 1998. Ylioppilasmerkonomi Kaija Martin työskenteli yhteistyöjärjestön aluejohtajana ja vastasi useasta kehitysyhteistyöprojektista. Työnsä ohella hän opiskeli kehitysmaatutkimusta. Martin oli juuri palannut Afganistaniin kotimaanjaksoltaan.
Seija Järvenpää suoritti pidemmällä kotimaanjaksolla sosionomin tutkinnon ja palasi Afganistaniin puolitoista vuotta sitten. Hän toimi naisten mielenterveysprojektissa ja oli aloittamassa kansallisesti merkittävää sosiaalityön kehittämisprojektia.