Otava julkaisee Lauri Karénin postuumin teoksen Aatos Erkko – Yksityinen valtiomies tänään. Kirjalla on erikoinen historia: sen sai julkaista vasta Aatos Erkon (1932-2012) kuoleman ja useiden muiden mutkien jälkeen.
Lauri Karénin kuolemasta on kulunut jo yli kymmenen vuotta. Kirjan aineisto pohjautuu Aatos Erkon ja Lauri Karénin keskusteluihin 2000-luvun alussa ja Karénin analyyseihin. Erkko itse oli tyytyväinen 2005 valmistuneeseen käsikirjoitukseen.
Teoksessa kerrotaan muun muassa Aatos Erkon elämää pitkälti ohjanneesta erikoisesta onnettomuudesta. Suomalaisen Yhteiskoulun oppilaaksi sodan jälkeen jo kirjattu Aatos Erkko ajoi ilmeisesti 13-vuotiaana polkupyörällä Helsingissä.
– Tapahtuma oli naurusta kaukana. Se oli traaginen ja sillä oli vuosikausia kestävät tuskalliset seurauksensa, kirjassa kuvaillaan.
– Aatos oli käynyt pyörällään Ludviginkadulla. Kun hän ajoi takaisin kotiin, hän oli niin ajatuksissaan, että törmäsi autoistakin täysin autiolla Hietalahden torilla ainoaan siellä silloin olleeseen henkilöön.
– Se oli toinen pyöräilijä. Oma vikani, Aatos Erkko toteaa.
Katukiviin lentänyt poika loukkasi pahoin päänsä ja joutui Punaiseen Ristiin. Hänen kallonsa murtui ja hän sai aivoverenvuodon.
Kirjassa todetaan, että ”kaiken sen muisteleminen tuntuu puistattavan Erkkoa vielä tänä päivänä”.
– Seuraukset olivat vakavat, vuosikausia jatkuneet sietämättömät päänsäryt. Hänen oli vaikea keskittyä mihinkään. Jo aiempina kouluvuosina oli sattunut kaikenlaisia sairauksia, mutta tällä kertaa kysymyksessä oli todella paha vammautuminen, kirja kertoo.
Aatos Erkko palautettiin Ruotsiin pitkäaikaiseen jälkihoitoon ja hänen koulunkäyntinsä loppui. Kirjan mukaan se jatkui vasta myöhemmin, mutta heikolla menestyksellä.
– Halu päästä merille, päästä pois kaikesta, tuli jälleen mieleen pikkupoika-ajan unelmana. Siitä oli turha kertoa vanhemmille, koska siitä ei olisi kuitenkaan tullut koskaan mitään. Aatos Erkko ei olisi saanut sellaista lääkärintodistusta, jolla olisi päässyt merille. Hän ei joutunut koskaan asepalvelukseen. Hänelle ei myönnetty edes henkivakuutusta.
– Oikeastaan Aatos Erkosta ei olisi pitänyt tulla tavallisella suomalaisella maatiaisjärjellä mitattuna yhtään mitään. Suomessahan on tapana, että kaikkea mitataan koulumenestyksellä ja paperein todistetulla oppiarvolla. Hän ei ole ylioppilas, hän ei ole sen enempää maisteri, ekonomi tai insinööri, vielä vähemmän tohtori, paitsi myöhempien aikojen valtiotieteen kunniatohtori, mutta se on jo kokonaan toinen juttu.