Suomessa on poliittisia ääripäitä. Viimeisten vuosien aikana ääripäät vasemmalla ja oikealla ovat liukuneet yhä kauemmaksi toisistaan ja myös, onneksi edelleen selkeästä maltillisesta valtavirrasta.
Muutama vuosi sitten, jos varoitteli ääripäistä ja kirjoitti tolkun puolesta, sai punavihreältä laidalta kiukkuisia kommentteja, että rasismin vastustaminen ei ole mikään ääripää ja tolkun puolustajat itse asiassa hyväksyvät rasismin. Kuitenkin jo tuolloin oli selviä ylilyöntejä, ääripäistä toimintaa ja tekoja, rasismin/äärioikeistolaisten vastustamiseksi. Itsenäisyyspäivän kokoontumisissa ääripäät ottavat näkyvimmän roolin ja poliisin resursseja tarvitaan.
Kyllä, rasismia ja äärioikeistolaisuutta pitää vastustaa, mutta jos sitä aletaan tehdä samoin keinoin, se enemmänkin ruokkii noita liikkeitä. Samoin päin vastoin, oikean laidan ääripää ruokkii toista laittaa tekoihin, joita ei pidä hyväksyä eikä jättää tuomitsematta silloin, kun ne lakeja rikkovat.
Kansanedustajat vihreissä ja vasemmistossa ovat saaneet erilaisia uhkauksia, tuoreimpana uutisoitu kokoomuksen Saara-Sofia Siréniin kohdistettu tappouhkaus, joka johti tekijänsä saamaan tuomioon. (Uhkaus oli tehty Facebookissa, jonka yhteisönormeja se ei ilmeisesti loukannut, niin kuin ei kai mikään muukaan).
Spes Patriae, isänmaan toivot, heitä opiskelee Helsingin yliopistossa. Siellä on myös anarkistiryhmä, joka toimitti haistattelubanderollin Riikka Purran (ps.) kodin tienoille. Näitä vaan lisää, niin persujen kannatus alkaa nousta kohti aiempia lukemia, sitä nämäkään eivät varmasti halua, mutta, kun oman kuplan joukossa tyhmyys tiivistyy.
Perussuomalaisten rivikannattajat ja myös paikallistason luottamushenkilöt möläyttelevät ajoittain selkeä rasistisia, usein huumorilla enemmän tai vähemmän kuorrutettuja juttuja. Niille saa joiltakin lähipiirin samanhenkisiltä tukea ja toisen laidan päivystävät pöyristyjät järjestävät niille paljon enemmän julkisuutta kuin ne muuten saisivat.
Typerämmät näistä taas harmittavat puolueen viestintäosastoa, mutta rima on matalalla, koska puolue tietää peruskannattajakunnassaan olevan niitä, jotka ovat samaa mieltä. Siellä on kuitenkin myös niitä, jotka kokevat nuo ilmaisut hyviksi, koska ne ärsyttävät sitä ärsyttävää toista ääripäätä.
Ääripäät kasvavat usein silloin, kun on paljon ongelmia tai erimielisyyttä aiheuttavia ongelmia yhteiskunnissa, esimerkiksi taloudessa. Toivottavasti äänestäjät kuitenkin ymmärtävät, että niiden avulla ongelmat eivät tule ratkeamaan. Siihen tarvitaan yhteistyötä ja siihen kykeneviä tekijöitä.