Työläisperheet kouluttivat 1920-luvun Suomessa tyttöjä todennäköisemmin kuin poikia. Tämä perustui siihen, että koulunkäynti paransi tyttöjen asemaa suhteellisesti enemmän.
Vastaavasti pojat toivat perheille merkittäviä lisäansioita menemällä kansakoulun jälkeen suoraan töihin.
Tulokset käyvät ilmi Sakari Saaritsan ja Antti Kaihovaaran tuoreesta artikkelista, joka on julkaistu kansainvälisessä Cliometrica-lehdessä.
Saaritsa ja Kaihovaara tutkivat koulutusta, sukupuolta ja sosioekonomisia eroja analysoimalla kotitalouksien sisäistä resurssiallokaatiota kehitystaloustieteessä paljon käytetyn Engel-mallin avulla.
Vuonna 1928 tehty elinkustannustutkimuksen aineisto käsitti noin tuhat eri sosiaaliryhmiin kuulunutta perhettä. Työhön yhdistettiin myös runsaasti uutta analyysia muista aikalaistilastoista.
Vastaavia tuloksia on saatu myös taloustieteellisessä tutkimuksessa joistakin kehitysmaista sekä esimerkiksi Yhdysvaltojen taloushistoriasta.
”Tyttöjen enemmistöä oppikoulutuksessa on selitetty kulttuurisilla ja ideologisilla erityispiirteillä, mutta se on selitettävissä myös taloustieteellisesti koulutuksen tuotto-odotuksilla”, Saaritsa sanoo Helsingin yliopiston tiedotteessa.
Tytöt useammin koulussa
Elinkeinorakenteen muutos loi tutkijoiden mukaan tytöille uudenlaisia työmahdollisuuksia, jotka edellyttivät oppikoulutusta.
Tytöt olivat vankka enemmistö oppikoulun alemmilla luokilla, mutta tyytyivät useammin keskikoulutodistukseen. Se avasi tien kasvavaan joukkoon ”siistejä sisätöitä” ja vastasi aikalaiskäsitystä siitä, mikä oli tytölle riittävää.
Tyttöjen kouluttaminen vaikuttaa olleen perheille rahallisesti kannattavaa, sillä kokeellisten laskelmien mukaan lapsiaan kouluttavat perheet saivat osan tyttöjen tuloista.
”Poikien kohdalla vastaavaa koulutuksen tuottoa ei näkynyt”, Saaritsa toteaa.
Suomessa on vaalittu kuvaa tyttöenemmistön ainutlaatuisuudesta, mutta myös useissa muissa länsimaissa tytöt saivat koulutusta useammin ja pidempään kuin pojat.
Pojat todennäköisiä keskeyttäjiä
Miehet olivat yliedustettuina koulutusjakauman huipulla ja myös sen pohjalla. Pojat keskeyttivät oppikoulun keskimäärin todennäköisemmin kuin tytöt, vaikka kotimainen tutkimuskirjallisuus on pitkään esittänyt asian päinvastoin.
Ylemmissä sosiaaliryhmissä molempia sukupuolia koulutettiin, mutta poikia pidemmälle kuin lasikattojen rajoittamia tyttöjä.
1930-luvun laman aikana tyttöjen osuus oppikoululaisista pieneni lähinnä siksi, että alempien sosioekonomisten ryhmien osuus oppikoulutuksesta pieneni ja juuri nämä ryhmät asettivat tyttöjen koulutuksen etusijalle.