Radio Free Europe kertoo vuonna 1980 maailmaa puhuttaneen Volodymyr (Walter) Polovchakin, 49, elämästä. Hän oli tuolloin 12-vuotiaana jonkin aikaa kylmän sodan keskipisteenä.
Tänään Walter Polovchak on kahden lapsen isä Chicagon lähiössä ja työskentelee toimistopäällikkönä.
Polovchakin perhe tuli Neuvosto-Ukrainasta USA:an sukulaistensa luo vierailulle. Isä oli viemässä perheen takaisin Ukrainaan – mutta 12-vuotias poika ja hänen 17-vuotias siskonsa Natalia kieltäytyivät lähtemästä. He livahtivat pois asunnosta ja muuttivat lähellä asuvan serkkunsa luo.
– En ymmärtänyt kylmästä sodasta tai välittänyt siitä. Olin asunut Neuvostoliitossa 12 vuotta ja nähnyt mitä elämä siellä oli ja mitä mahdollisuuksia se tarjosi, Walter Polovchak muistelee.
– Täällä näin että saatoit mennä kirkkoon eikä kukaan vainonnut sinua. Jos halusit muuttaa paikasta toiseen, ei tarvinnut valtion lupaa. Menimme kauppaan ja saatoit ostaa mitä vain. En ollut koskaan nähnyt mitään sen kaltaista elämässäni. Ukrainassa näin miten ihmiset jonottivat leipää kaksi tuntia! Siellä ei ollut mitään.
Vanhemmat hälyttivät poliisin. Poliisin löydettyä karkulaiset syntyi mediasirkus.
Kreml sanoi pojan jääneen USA:an panttivangiksi ja kidnapattuna. Lapset haastoivat vanhempansa oikeuteen saadakseen jäädä. USA myönsi heille väliaikaisen pakolaisuuden ja 18-vuotiaana kansalaisuuden 1985.
Walter palasi Ukrainaan ensi kertaa 1993 ja alkoi puhua vanhempiensa kanssa. Hän sanoo tienneensä äidin aina katuneen palaamista.
– Isä, juuri ennen kuin hän kuoli, myönsi myös tehneensä virheen.
– Haluan Ukrainan olevan itsenäinen, jotta ihmisillä on vapaus ja mahdollisuudet kuten meillä Amerikassa.