Syksyn yllättäviä teoksia on SDP:n vaikuttaja Lasse Lehtisen suurten linjojen historiakirja Läheltä piti. Kansakunnan hurjat hetket (Otava). Kirja on kustantajan mukaan ”näkemyksellinen kertomus Suomesta, toteutumattomien katastrofien maasta”.
Miten Suomi on selvinnyt niin monesta läheltä piti -tilanteesta? Kirjan esittelytekstin mukaan ”Suomen olemassaolo ja vapaus ovat olleet usein uhattuna sisäisistä ja ulkoisista syistä. Itsenäisyys ja demokratia on säilytetty toista sataa vuotta – osaksi taidolla, osaksi uskomattomalla tuurilla”.
Lasse Lehtinen kuljettaa luku luvulta halki Suomen kohtalonaikojen. Yksi niistä oli tietysti vuoden 1918 sota.
– Punakapina Suomessa oli Neuvosto-Venäjältä kopioitu hanke. Kapinaa seurannut sisällissota pahensi olevia ongelmia. …Ilman kapinaa sosialidemokraatit olisivat maltillisen porvariston tuella johtaneet Suomen politiikkaa jo 1920-luvulla. Hyvinvointiyhteiskuntaa olisi täällä päästy rakentamaan ennen kuin Ruotsissa. Oli demareidenkin onni, että valkoiset voittivat sodan 1918. Se antoi toimintavapauden myös hävinneille, Lasse Lehtinen kirjoittaa Läheltä piti -kirjassaan.
– Toteutumatonta historiaa ei voi todistaa, mutta on vaikea kuvitella, että Suomi olisi punaisten voiton jälkeen voinut pysyä itsenäisenä. Se olisi valtansa pitimiksi joutunut turvautumaan Neuvosto-Venäjän apuun, ja silloin Lenin olisi sanellut ehdot.
– Kansankomissaarien neuvosto valtuutti Leninin allekirjoittamaan Suomen itsenäisyysasiakirjan. Tuomo Polvinen totesi myöhemmin, että Leninin juoni – Suomelle itsenäisyys – oli itse asiassa ”irtautumista myöhempää Neuvosto-Venäjään yhdistymistä varten”, hän toteaa kirjassa.
Suuri virhe
Kirjailija kysyy ”mutta mikä on yllyttäjien vastuu (vuodesta 1918)? Miksi ensin harhauttaa hyväuskoisia katkeria kansalaisia ja tappion hetkellä luikkia pakoon?”.
– Päätös ryhtyä kapinaan oli suuri poliittinen virhe. Ilman kapinaa kaikki sosialidemokraattien yhteiskuntapoliittiset tavoitteet olisi saavutettu laillista tietä. Myös porvarilliset puolueet, maalaisliitto ja kokoomuksen edeltäjä vanhasuomalainen puolue olivat valmiit pitkälle meneviin uudistuksiin, Lasse Lehtinen toteaa kirjassaan.
Lehtinen vetää kaarta myöhempiin SDP:n vasemmistoryhmiin, aina tähän päivään saakka. Teoksen luvussa ”Vasemmistolaisuus lastentautina SDP:ssa” hän muistuttaa vuoden 2024 vetoomuksesta niin kutsuttua rajalakia vastaan ja vuoden 2025 kampanjasta pysyä Ottawan maamiinat kieltävän sopimuksen takana.
Ne hänen mukaansa tapaavat SDP:n historiasta verrokin puolen vuosisadan takaa, jolloin puolueen vasemmiston iskulause oli ”EEC:lle ei – kyllä YYA:lle”.
– Edelleen näyttää olevan sopimatonta epäillä julkisesti SDP:n nuorten isänmaallisuutta 1970-luvun vaaran vuosina. Suomettuminen oli muka vain tapa selvitä Neuvostoliiton puristuksessa. Liturgialla itään päin varmistettiin lännettyminen talouden ja kulttuurin alalla. Ihan näin se ei tietenkään mennyt. Vai oliko Neuvostoliiton romahtaminen muka SDP:n vasemmiston tiedossa jo silloin, kun näitä manööverejä tehtiin? Tosi ovelaa, jos näin oli, Lehtinen kirjoittaa.
– Mutta entä kun SDP:n jäsenkirjaa kantava ehdotti, että puna-armeija voisi hoitaa myös Suomen puolustuksen, että DDR piti heti tunnustaa tai että Neuvostoliiton parjaaminen oli kriminalisoitava? Silloin oltiin kyllä enemmän Neuvostoliiton kuin Suomen tai SDP:n asialla. Vain sokea Reetta saattoi nähdä niissä sankarillisen puolustusrintaman.
Aina Venäjän mieleen
– Sadankahdenkymmenenviiden vuoden ajalta SDP:n linjariitojen taustalta löytyykin yksi yhteinen piirre: kiistatilanteissa puolueen vasemmiston vaihtoehto on aina ollut enemmän Venäjän mieleen kuin puolueen virallinen kanta, Lehtinen toteaa.
Lasse Lehtinen kertoo, että hänen kirjastaan on tullut paljon kehuja mutta ”vasemmistossa on radiohiljaisuus”.
Hänen mukaansa ”on täysin luonnollista ja myös demokraattista, että suuressa kansalaisjärjestössä ollaan eri mieltä toimintatavoista ja liikkeen suunnasta. Tarpeen on kuitenkin aina olla varpaillaan ja vastustaa epädemokraattisten voimien solutusta, tulivat ne oikealta tai vasemmalta”.
– Ajatuksellinen matka SDP:stä äärivasemmalle on paljon lyhyempi kuin äärioikealle, joten vaara vasemmalta on sosialidemokratialle ehdottomasti suurempi kuin oikealta. Käännytyslaki oli kansainvälisten sopimusten vastainen. Se saattoi olla susi jo syntyessään eikä välttämättä edes toimi tosi tilanteessa. Viiden kuudesosan voitto eduskunnassa oli kuitenkin demokratian voitto järjestelmää horjuttavista voimista. Oli tärkeätä olla historian oikealla puolella. SDP:n enemmistön kanta edusti sellaista tervettä isänmaallisuutta, jonka luovuttaminen pelkästään oikeistolle olisi vienyt sisäpolitiikan ajatuksellisesti takaisin 1930-luvulle, hän perustelee.
– Venäjä ei koskaan liittynyt miinat kieltävään sopimukseen. Miinat ovat Suomen puolustukselle olleet ja ovat myös jatkossa sekä tärkeä pelote että tehokas ase. Niitä ei suomalaisessa maastossa voi korvata millään muulla asejärjestelmällä. Suomella on käyttöä jalkaväkimiinoille niin kauan kuin Venäjällä on jalkaväkeä. Sopimukseen ei olisi pitänyt aikanaan liittyä, ja siitä irtautuminen oli oikea päätös.
