Käänne parempaan on onneksi näköpiirissä, sillä rokotteet tuonevat alkavan vuoden aikana helpotusta terveyskriisiin. Taloudellisia ja sosiaalisia vaurioita joudutaan kuitenkin paikkaamaan pidempään. Erityisen huolissaan on syytä olla nuorista.
Alle 25-vuotiaiden työttömyysaste kipusi syksyllä 18,6 prosenttiin, mikä on liki neljä prosenttiyksikköä enemmän kuin vuotta aiemmin. Tämä tarkoittaa, että lähes 50[nbsp]000 nuorta etsii tällä hetkellä töitä. Mitä pidempään etsintä kestää, sitä hankalammaksi työllistyminen käy.
Kuten valitettavan usein talouden rattaiden hidastuessa, suurimman taakan lisääntyneestä epävarmuudesta kantavat nuoret. Yksikin sivuraiteille jäänyt on liikaa. Yhteiskunnan — siis meidän jokaisen — lähivuosien yksi tärkeimmistä tehtävistä on tukea nuoria heidän ottaessa ensiaskelia työelämään.
Työn horisontti hämärtyy
Koronashokin jälkeen tämä tehtävä on tärkeämpi mutta samalla myös haastavampi kuin tavallisesta syklisestä taantumasta toivuttaessa. Näin on siksi, että teknologiakehitys, joka ravisteli yrityksiä ja muita työpaikkoja jo ennen virusta, kiihtyy pandemian katalysoimana. Muutoksen voiman saavat tuta erityisesti juuri nuoret.
Ensinnäkin yritykset vastaavat digitalisaation kiristämään kilpailuun automatisoimalla työsuoritteita eli investoimalla ohjelmisto- ja muuhun robotiikkaan. Julkisissa organisaatioissa kestävyysvaje kannustaa samaan. Tämä kehitys koskee erityisesti monia uran alkuvaiheisiin perinteisesti suunnattuja lähtötason tehtäviä niin työntekijä- kuin asiantuntija-ammateissa. Näissä työn kysyntä vähenee.
Toisekseen kun työyhteisöt monipaikkaistuvat, liikkuu työpanos yhä ketterämmin verkkoja pitkin myös maan rajojen yli. Tämän yksi seuraus on se, että palvelualan tehtävistä osa siirtyy aiempaa herkemmin matalamman kustannustason maihin. Nämä ja muut muutokset hämärtävät nuoren polven tulevaisuudennäkymiä.
Pidemmällä jänteellä uusi teknologia lisää tuottavuutta ja avaa siten vähitellen myös uusia ja parempia työmahdollisuuksia. Työmarkkinan globalisoituminen taas raottaa ovia osaajille Suomesta ulkomaille. Tässä ja nyt nämä seikat eivät työkokemusta ja verkostoja vailla olevaa nuorta kuitenkaan auta. Mitä tehdä, kun työuran ensimmäiset puolat häviävät yllättäen näköpiiristä?
Koko Suomi mentoroimaan
Vaikka nuorten tilanne vaatii yhteiskunnalta kollektiivisia toimia, voi jokainen jo tovin työ- ja elämänkokemusta kerryttänyt tehdä myös itse osansa auttaakseen nuoria kiinnittymään työelämään. Arvokkain asia, jonka nuorelle voi antaa, on aikaansa. Näin voi tehdä esimerkiksi ryhtymällä mentoriksi.
Mentoroinnin idea on yksinkertainen: kokeneempi henkilö eli mentori auttaa kokemattomampaa eli aktoria tunnistamaan vahvuuksiaan, arvojaan ja tavoitteitaan, sanoittamaan niitä sekä paikantamaan niihin vastaavia urasuuntia. Vaikka mentorointisuhde perustuu aina molemminpuoliseen luottamukseen, osapuolten ei tarvitse tuntea toisiaan entuudestaan, päinvastoin tuntemattomuudesta on monella tapaa hyötyä prosessiin lähdettäessä.
Mentorointi on kasvattanut viime vuosina suosiotaan, joten yksin ja ilman ohjeistusta ei liikkeelle tarvitse lähteä. Suomen Mentorit ry ylläpitää vapaaehtoismentorien verkostoa ja on tarjonnut sen kautta vajaan kymmenen vuoden toimintansa aikana jo 2[nbsp]800:lle korkeakoulutetulle nuorelle mentorin. Tänä syksynä yhdistys lisäsi valikoimaan ajan hengen mukaisesti paikkariippumattoman etämentoroinnin. Mentorointiohjelmia järjestävät lisäksi yhä useammat ammatilliset yhdistykset, yrittäjäjärjestöt sekä oppilaitokset. Myös monet työyhteisöt hyödyntävät mentorointia osana HR-toimintojaan.
Jos siis uuden vuoden lupaus on vielä tekemättä, tässä on konkreettinen sellainen. Ja jotta koko Suomi saadaan mentoroimaan, voivat päättäjätkin kantaa kortensa kekoon: otetaan nuorten mentorointi osaksi työllisyyspalvelujen kuntakokeiluja ja EU:n elpymispaketin jalkautusta.
