Digitaalisella yhteiskunnalla on onneksi käytössään aseita, jotka tekevät sitä vastaan taistelemisesta aiempaa tasaväkisempää. Niistä tärkein on viruksen tavoin aistejamme välttelevää mutta sitäkin vikkelämmin leviävää. Tämä ase on digitaalinen informaatio eli data.
Pandemia on osoittanut, että datan todellinen arvo on sen jakamisessa ja yhdistelyssä. Esimerkkeinä datan yhteisvoimasta mainittakoon kartta- ja paikkatietojen yhdistäminen operaattoreiden mobiilitietoihin sekä sairaanhoitopiirien tartuntatilastoihin. Vastaavia käyttötapauksia on maailmalla lukemattomia. Näinä päivinä julkaistava kansallinen koronasovellus Vilkku on niistä kansallisesti yksi kunnianhimoisimmista.
Eri lähteistä jalostettu data on auttanut kansalaisia, viranomaisia, päättäjiä ja organisaatioita pysymään ajan tasalla tautitilanteesta ja suunnittelemaan toimintaansa sen pohjalta. Vaikka netissä liikkuu kosolti myös harhaista ja vääristeltyä koronatietoa, ovat datan jakamisen kokonaisvaikutukset tautia ja sen seurauksia nujertamaan pyrkivälle yhteiskunnalle ehdottomasti positiivisia.
Kysymys kuuluukin, miten data voitaisiin valjastaa vieläkin paremmin yhteiskunnan hyväksi koronakriisin jälkeen?
Datan lahjoittamisesta yhteiskuntavastuuteko
Yksi vastaus voisi löytyä datahyväntekeväisyydestä eli tietokantojen lahjoittamisesta yleishyödyllisiin tarkoituksiin. Tällä hetkellä merkittävä osa yritysten ja muiden yhteisöjen datasta jämähtää suljettuihin tietojärjestelmiin. Moni edistyksellinen yhteiskunnallinen ratkaisu jää vastaavasti datapuutteen tähden toteuttamatta tai vaikutuksiltaan ohueksi.
Teknologiateollisuuden ja Digi- ja väestötietoviraston keväällä järjestämä Maankoodauskurssi tarttui ongelmaan ja konseptoi kampanja-aihion edistämään datan lahjoittamista. Suunnittelun kampanjan ideana oli tarjota helppo tapa lahjoittaa datalähde tai siihen kytketty avoin rajapinta (API) yleistä etua edistävään käyttöön.
Datan lahjoittamisesta voi ajan myötä hyvinkin muodostua keskeinen osa yritysten ja muiden organisaatioiden yhteiskuntavastuuta. Myös ihmiset oppivat vähitellen tietojensa yleistä hyvää tekevän arvon. Lahjoituskulttuurin tiellä on toki vielä monia hidasteita, mutta mikään niistä ei ole ylitsepääsemätön.
On esimerkiksi selvää, että henkilötietoja sisältävien datasettien kohdalla henkilöt itse päättävät, voiko heidän tietojansa jakaa eteenpäin. Nyt omien tietojen hallinta on kuitenkin liian hankalaa. Käyttäjäystävälliset ja luotettavat omadata-palvelut tuovat tähän toivottavasti helpotusta. Niiden kehittäminen on jo käynnissä, mistä hyvänä kotimaisena osoituksena on Vastuu Groupin ja partnereiden työ kiinteistö- ja rakentamisalan henkilödatan saralla.
Muuta kuin henkilöihin sidottua dataa yritykset voivat luovuttaa esteettömämmin. Tällöin yritysten on kuitenkin voitava luottaa siihen, ettei niiden lahjoittamia tietoja käytetä väärin. Lahjoittamiseen liittyviä teknisiä ja sopimuksellisia seikkoja onkin tarkennettava ja niille on rakennettava valmiimpia malleja.
Julkisen datan oltava niin avointa kuin mahdollista
Myös viranomaisten, julkisyhteisöjen ja julkisomisteisten yritysten hallussa on valtavasti hyödyllistä dataa. Vaikka osa julkisesta datasta on jo avointa, liian paljon on yhä suljettua tai hankalasti saatavaa. Datan olisikin virrattava vuolaammin avointen rajapintojen läviköistä myös julkiselta sektorilta ulospäin. Näin innovatiiviset yritykset pääsisivät rakentamaan datavirtoihin perustuvia palveluita niin poikkeus- kuin normaalioloihin.
Verovaroilla kerätyn datan, joka ei ole luonteeltaan arkaluonteista, tulisikin aina olla niin avointa kuin mahdollista ja vain niin suljettua kuin välttämätöntä. EU:n tuoreehko Open Data -direktiivi nojaa tähän periaatteeseen ja ohjaa jäsenmaita saattamaan arvokkaat julkiset tietokantansa laajempaan uusiokäyttöön. Kansallinen tiedon hyödyntämisen ja avaamisen hanke pyrkii osaltaan vastaamaan tähän tavoitteeseen. Pandemia on nostanut projektin tärkeyden aivan uudelle tasolle.
Myös viranomaisten välisessä tiedonvaihdossa on petrattavaa. Aivan liian usein kansalaiset ja yritykset joutuvat syöttämään samoja tietoja useaan kertaan julkisiin palveluihin. Virkakunnan kuva asiakkaan tai laajemman ilmiön tilanteesta jää vaillinaiseksi, kun data ei liiku julkisorganisaatioiden välillä. Tämä syö aikaa ja rahaa sekä ennen kaikkea haittaa yhteiskunnan kykyä toimia ripeästi ja koordinoidusti.
Datan jakamiseen strategisempi ote
Koronakauden yksi tähdellisimmistä opeista on se, että Suomella on oltava vieläkin strategisempi ote datan jakamisen edistämiseen. Kyse on talouden lisäksi myös yhteiskunnan huolto- ja toimintavarmuudesta.
Otteen on oltava vahvasti kansainvälinen, koska pieni maa on tulevaisuudessa vieläkin riippuvaisempi valtiorajat ylittävästä dataliikenteestä ja -infrasta. Siksi kotimaisen datapolitiikan on solahdettava EU:n keväällä julkaiseman datastrategian puitteisiin.
