Oppivelvollisuuden laajentaminen aiotaan toteuttaa uudella lailla, joka annetaan eduskunnalle tämänhetkisen tiedon mukaan lokakuun alkupuolella. Kevään lausuntokierroksella lakipaketti sai kommentteja lähes 150 taholta. Kaikki keskeiset opetusalan edustajat ovat vedonneet opetusministeriin, ettei laki tulisi voimaan vielä ensi vuonna, vaan laadukas toimeenpano varmistettaisiin antamalla vuoden lisäaika. Koronaolosuhteissa valtavan uudistuksen läpivienninsuunnittelu on haastavaa, ellei mahdotonta. Koulutuskentän vetoomus ei kuitenkaan ole saanut vastakaikua.
OAJ:n oppivelvollisuusmalli lähti siitä, että koko opinpolku katsotaan uudistuksessa varhaiskasvatuksesta toisen asteen loppuun. Oppivelvollisuuslaki lähtee pidentämään opinpolkuavain loppupäästä. Kuitenkin eduskunta on saamassa syksyllä käsittelyyn kaksivuotisen esiopetuksen kokeilun mahdollistavan lain ja perusopetuksen kehittämiseen on ohjattu niin rahaa kuin toimenpiteitä, mm. oppilasarviointia uudistetaan niin, ettei ns. armovitosilla ole enää sijaa suomalaisissa kouluissa. Tällä pyritään varmistamaan, että eteenpäin pääsee vain, jos on opetussuunnitelman mukaiset tavoitteet opittu. Työtä siis tehdään myös opinpolun alkupäässä ja toivoa sopii, että maaliin päästään sielläkin.
Suurin ongelma laissa on se, että rahoitus valuu lähinnä sosiaalisiin tukiin eli ylimitoitettuun maksuttomuuteen. Ilmaiset matkat ja materiaalit eivät koske vain oppivelvollisia, vaan ne on ulotettu 20-vuotiaisiin saakka. Tähän on vaikea löytää perusteluja ja ratkaisu tulee johtamaan opintojen venyttämiseen ja muihin lieveilmiöihin. Siksi maksuttomat matkat ja majoitus on kohdennettava koskemaan ainakin aluksi vain oppivelvollisia. Tällä muutoksella nyt resursoidusta rahoituksesta suurempi osuus voitaisiin suunnata opiskelijoiden oikeuteen saada opetusta, ohjausta ja tukea.
Jos noudatetaan samaa logiikkaa kuin peruskoulussa, pitäisi kaikilla oppivelvollisilla olla oikeus tukeen opinnoissa. Siksi tukiopetuksen järjestäminen ei voi olla vapaaehtoista koulutuksen järjestäjälle. Ammatillisen-, lukio- sekä tutkintoon valmentavan koulutuksen lainsäädäntöön on lisättävä säännös opiskelijan oikeudesta tukiopetukseen. Kuka tahansa voi tilapäisesti jäädä jälkeen opinnoissaan ja siksi opiskelijan subjektiivinen oikeus tukiopetukseen on välttämätön uudistuksen onnistumiseksi.
Toisen asteen koulutuksen korkea laatu ja tehokkuus perustuvat pitkälti Suomessa opettajien pedagogiseen autonomiaan ja laadukkaaseen oppimateriaaliin, jonka opettaja valitsee opetukseensa parhaiten sopivana. Opettajia huolettaa, että jatkossa koulutuksen järjestäjä kilpailuttaa halvimman mukaan materiaalit ja pedagoginen vapaus on mennyttä. Oppimateriaalihankinnoissa on tärkeää kuulla opettajia, mikä on kirjattava vähintään lain perusteluihin.
Koska suuri osa toisen asteen keskeyttävistä mainitsee syyksi väärän alavalinnan, on opintojen ohjaukseen panostaminen ydinasia. Lakiluonnos sisältää kannatettavia kirjauksia opinto-ohjauksen ja ohjauksen määrän lisäämisestä, mutta se ei riitä, eikä toteutus toimi käytännössä, ellei samalla taata opiskelijoille yhdenvertaista oikeutta opinto-ohjaajaan. Pahimmillaan opinto-ohjaajalla voi olla satoja ohjattavia ja yksilöllisen avun saaminen jää haaveeksi. Enintään 200 ohjattavaa tulisikin säätää maksimimääräksi.
Peruskoulun jälkeen oppivelvollisilla on kaikilla samankaltainen pohja toisen asteen opintoihin, jatkoi hän opintojaan lukiossa tai ammatillisessa koulutuksessa. Kuitenkin vain lukiossa on määritelty, kuinka paljon opetusta annetaan. Nuorella ei ole ammatillisessa koulutuksessa vielä osaamista mihinkään ammattiin, mutta tosiasia on, että opetuksen määrä vaihtelee nyt valtavasti. Ammatillisessa koulutuksessa opiskelijalle ei nimittäin ole säädetty vastaavaa oikeutta opetukseen. Niinpä monilla opiskeluviikko jää 3-4 päiväiseksi ja päivät lyhyiksi. Itsekseen opiskelu ei monilta suju, mikä havaittiin myös koronakevään aikana. OAJ:n kyselyssä juuri ammatillisten opiskelijoiden kohdalla oli paljon ”katoamisia”, kertoivat opettajat. Lakia ammatillisesta koulutuksesta on täsmennettävä siten, että oppivelvolliselle tulisi oikeus saada opetusta 22 tuntia osaamispistettä kohden.
Jos lakiluonnosta muutetaan tässä esiin tuodulla tavalla, se voi olla huima harppaus siihen suuntaan, että kaikki suomalaiset nuoret saavuttavat tulevaisuudessa toisen asteen tutkinnon. Se taas on välttämätöntä, jotta jokainen työllistyy ja on sitä kautta aktiivinen yhteiskuntamme jäsen.
